Ormio on saimaannorpan kaltainen harvinaisuus

Ormion kasvupaikat vähentyneet

Kukkian ormion löysi apteekkariopiskelija vuonna 1933 Puutikkalan Isosaaren kupeesta Saksalanlahdelta. Urho Mäkirinta kartoitti 1960- ja 70-lukujen vaihteessa Kukkian vesikasvit. Hänen löytämänsä ormion kasvupaikat olivat vähentyneet, kun opinnäytetyötään tehnyt Riikka Kettunen kartoitti esiintymät vuosituhannen vaihteessa.

Viimeinen ormiokartoitus tehtiin kolme vuotta sitten itäisellä Kukkialla ja Rihanselällä. Myös siinä ormiota löydettiin entistä harvemmasta paikasta.

Tuomo Kuitusen haaveena on, että ormioesiintymät kartoitettaisiin ainakin Haltiaselällä.

– Haltianselällä ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaan se on säilynyt aika hyvin luonnonmukaisena. Siksi olisi hyvä tutkia, miten ormion kasvupaikat ovat muuttuneet 25 vuodessa.

Myös ranta-asukkaat voivat täydentää tietoa ormiosta. Tuomo Kuitunen kerää ormiohavaintoja osoitteessa info [at] luopioistenkasvisto [dot] fi (info[at]luopioistenkasvisto[dot]fi).

– Ormio viihtyy hiekkaisella tai kivikkoisella rannalla korkeintaan parin metrin syvyydessä. Mutapohjaisesta, liettyneestä rannasta sitä on turha etsiä.

Ormio lisääntyy kasvinkappaleiden avulla

Ormio ei lisäänny Kukkialla itiöidensä avulla, vaan suvuttomasti, kun irronneet kasvinkappaleet juurtuvat uusille kasvupaikoille. Tämän vuoksi geenivirtaa ei tapahdu, vaan uudet kasvustot ovat vanhojen klooneja.

Nykykäsityksen mukaan Kukkian ormio on jääkautta seuranneen lämpökauden jäänne.

Vuosituhansien aikana se on saattanut eriytyä saimaannorpan tapaan omaksi lajikseen, joka on sopeutunut pohjoisiin oloihin.

– Ormio on jäänyt vangiksi Kukkialle samaan tapaan kuin norppa Saimaalle. Siksi on tärkeää, että se säilyy täällä.

Tuomo Kuitunen ja muut luontotutkijat eivät ole keksineet selitystä sille, miksi ormio ei ole vuosituhansien aikana levittäytynyt yläpuoliseen Kuohijärveen eikä alapuolisiin Vähä- ja Iso-Roineeseen.

– Ympärillä on samantapaisia järviä ja hyviä hiekkarantoja, mutta ormiota esiintyy ainoastaan Kukkialla.

Kuohijärveltä Kuohijoen suulta Kuitunen on löytänyt ormiota parista paikasta.

– Vesi virtaa toiseen suuntaan, joten kasvin on täytynyt levitä veneiden tai lintujen mukana.

Myös Vihajärveltä ja Painonselältä on tehty pari ormiohavaintoa.

– Ilmeisesti kasvin kappaleita on päätynyt Vihavuoden kosken kautta ja se juurtunut sinne. Mutta sitä ei tiedetä, miksei kasvi levittäydy pidemmälle, vaikka sielläkin olisi hyviä hiekkarantoja.

Vieraslajit uhkaavat ormiota

Ormiota kasvaa ainoastaan läntisessä Euroopassa. Keski- ja Etelä-Euroopassa on vähän järviä, ja monet niistä ovat saastuneita. Siellä ormio kasvaakin yleensä meren läheisyydessä eikä sisämaassa.

Eniten ormiota esiintyy Ranskassa, Saksassa ja Ruotsin eteläosissa. Ruotsista löytyy vain satunnaisia ormiohavaintoja Kukkiaa pohjoisempaa. Kukkia on myös itäisin ormion kasvupaikka.

Ormio on taantunut kaikkialla, ja se on uhanalainen koko Euroopassa. Kukkian ormio on erittäin uhanalainen.

– Se tarkoittaa, että laji on vaarassa hävitä. Luokitus johtuu siitä, että kasvi lisääntyy suvuttomasti ainoastaan pienellä alueella.

Ormiota uhkaavat ennen kaikkea vieraslajit. Suomen järvissä vauhdilla leviävä vesirutto on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva akvaariokasvi. Se kasvaa samanlaissa paikoissa kuin ormio.

– Vesirutto kannattaa kitkeä, sillä siitä on haittaa monille muillekin alkuperäiskasveille.

Myös täplärapu ja kanadanhanhi verottavat vesikasvillisuutta ja ormiota. Nekin ovat Pohjois-Amerikasta 1960-luvulla tuotuja vieraslajeja.

– Kanadanhanhi on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Se irrottaa ja syö pohjan vesikasveja.

Ormio saattaa hyötyä rannan kunnostuksesta

Myös ihmistoiminta uhkaa ormiota. Kukkialla rannan niitto ja ruoppaus edellyttää ammattilaisen tekemää ormioselvitystä.

– Ormio ei estä rannan kunnostusta, mutta se on otettava huomioon. Se voi olla ormiolle vain hyväksi, että rantaa käytetään ja siivotaan, eikä siihen kerry turvekerrosta ja mutaa. Ormio viihtyy hiekkaisessa rannassa ja kestää polskuttelua ja veneilyä, kunhan ei vesiskootterilla myllätä, Tuomo Kuitunen sanoo.

Luopioisten uimarannan ormiokasvusto todistaa, ettei kasvi häiriinny rannan käytöstä. Myöskään rannan kunnostuksessa ranta-asukkaan ja ormion edut eivät törmää.

– Ormio saattaa kasvaa lauttanaan soritetussa uimarannassa, mutta ei vieressä mudassa, Thomas Penttilä kertoo.

Hän on kuvannut vesidronella pohjan kasveja ja Tuomo Kuitunen on varmistanut kuvista ormiohavainnot. Valvonta siirtyi vuodenvaihteessa lupa- ja valvontavirastoon, ja vielä ei ole kokemusta siitä, riittääkö tällainen ormioselvitys jatkossakin.

Ormio kärsii vieraslajien lisäksi rantojen umpeenkasvusta sekä veden tummumisesta ja limottumisesta. 

Pohjalla kasvava ormio ei pärjää kilpailussa, jos kaislikko valtaa rannan. Kun vesi tummuu, valoa riittää vähemmän ja kasvuvyöhyke pienenee. Tummumisen liittyy myös veden limottuminen.

– Pohjalle kertyy kariketta ja muu kasvillisuus tunkee ormion päälle, Kuitunen esitteli kuvaa levän ja mikrobien peittämästä ormiosta.