Nuortenvirta

Haastattelu omituisista kuopista

Rauno Koskinen ja Olli Holmén
Rauno Koskinen ja Olli Holmén

Luonnonilmiönä erikoinen

-Tällaista ei ole tapahtunut elinikäni aikana, kertoo Rauno Koskinen. 

85 vuotiaalla Koskisella on monien kymmenien vuosien kokemus Luikalan etelärannasta. Kyseisellä rannalla Rauno ei ole ennen todennut samankaltaisia kuoppia ja sen takia niitä hämmästelikin. 

-Huomasin ne kymmenes heinäkuuta.

Pakarannan siivoojat

Pakarannan siivooja Juuso Koppana
Pakarannan siivooja Juuso Koppana

Pakarannan siivoojien haastattelu

Joka aamu seitsemän aikaan, Juuso Koppana tai Matti Norokorpi Onkkaalan kiinteistöhuollosta siivoaa Pälkäneen Pakanrannan. Miehet keräävät kaikki ihmisten jättämät roskat ja eläinten jätökset rannalta ja rantavedestä. Heidän työhönsä kuuluu myös rannan nurmikon leikkaus kerran viikossa. Näin ranta saadaan pidettyä viihtyisänä. 

Tukinuitto

Tukinuittoa Piehingissä 1930-luvulla.
Tukinuittoa Piehingissä 1930-luvulla.

Tukinuitto Suomessa

Suomessa tukinuitto on edelleen vähäisissä määrissä käytössä oleva halpa tapa kuljettaa puuta. Uitossa puutavaraa kuljetetaan nipuista kootuista lautoissa vesiteitse. Tukkien uittaminen alkoi Suomessa 1800-luvun puolivälissä metsäteollisuuden kasvun myötä. 1900-luvulla uitto yleistyi ja oli merkittävä kuljetusmuoto.Pälkäneellä kattavat vesireitit ovat mahdollistaneet puutavaran massakuljetukset, jotka ovat kehittäneet elinkeinoelämää.

Kalojen elämä talvella ja kesällä

Kalojen elämä talvella

Kalat elävät omanlaista elämäänsä veden alla myös talvella. Elämä vesistöissä ei muutu paljoa talvella, mutta olot ovat silti haastavat eväkkäille. Pienille kaloille talvi voi olla todella haastava, elleivät ne ole kasvaneet edellisen kesän aikana tarpeeksi, koska muuten niiden energiavarastot eivät välttämättä riitä koko talveksi.

Kolme viikkoa vesiensuojelulähettiläänä

Riku ja Seela
Riku Jokinen ja Seela Kanerva esittelivät kolmen viikon ajan Suvi-vesiensuojeluhanketta somekanavissa ja tapahtumissa.

Aloitimme kolmen viikon työjaksomme juhannusviikkolla. Ensimmäinen työpäivä oli suurimmaksi osaksi opettelua ja tutustumista. Aluksi saattoi vähän mennä sekaisin, mutta toisena päivänä ei enää ollut oikein minkäänlaisia ongelmia. Opimme työn aikana paljon uutta monista asioista, esimerkiksi vesistöistä, tapahtumien pitämisestä ja niiden mainostamista.

Vesistölähettiläänä pääsi oppimaan ja vaikuttamaan

VESISTÖLÄHETTILÄÄT
Hertta Raivio, Annukka Linnainmaa ja Aaro Ylipää toimivat vesistölähettiläinä ensimmäisen kolmen viikon jakson ajan.

Meidän, ensimmäisten vesistölähettiläiden työjakso käynnistyi kesäloman alusta ja päättyy juhannuksena. Olemme oppineet tänä aikana paljon, kuten lisää tietoa vesistöistämme ja niiden voinnista, eliöistä ja rehevöitymisestä. Olemme myös kehittyneet kontakteissa ihmisiin sekä sisällön luomisessa sosiaaliseen mediaan. Olemme päässeet vaikuttamaan paljon muun muassa kuntalaisaloitteen muodossa.

Sinilevä

On taas tullut se aika, kun pitää katsoa tarkkaan, mitä vettä käyttää tai minkälaiseen veteen kehonsa pistää. Sinileväkausi on siis alkanut. 

Vesistöpajojen ohjaajat testasivat tehtävärastit

Vesistöpaja
Otto Blomqvist (oikealla) opasti Katariina Tammistoa, jonka rastilla Riku Jokinen tutki veden happamuutta.

– Mikä tämä on, vadin äärelle kumartuneet tutkivat vedessä uivaa ötökkää.

Se on tarttunut mukaan, kun vesistöpajan osanottajat ovat kauhoneet näytteen rannan kaislikosta.

Otukselle ei heti löydy nimeä, mutta vadissa käyvä vilinä paljastaa, että vedestä löytyy monenlaista elämää.