Vesienhoito on kestävyyslaji – Rautajärven kosteikkohanke vei viisi vuotta
Ensimmäinen Kukkiaan päätyviä ravinteita vähentävä kosteikko rakennettiin Jarmo Oeschin maille Rautajärvelle viime syksynä.
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen hankevastaava Hanna Arola korosti Kotiranta kuntoon -kurssin neljännessä illassa, että vesienhoito on kestävyyslaji.
– Joku viisas on todennut, että vesistössä havaitut muutokset ovat tapahtuneet vuosikymmenten kuluessa. Myös tilan korjaaminen tai parantaminen ottaa aikansa.
Monista Pälkäneen järvistä löytyy tutkimustietoa 1970-luvulta alkaen. Vesinäytteet kertovat, että ravinnekuormitus on pienentynyt, kun jätevesien käsittely on laitettu kuntoon. Pistekuormitus on vähentynyt ja hajakuormituksen merkitys kasvanut. Hajakuormitusta ovat lisänneet maankäytön muutokset ja ojitukset.
– Tutkimustiedon avulla pääsee kiinni siitä, miten ja millä aikavälillä muutos on tapahtunut, Hanna Arola sanoo.
Hoidetaanko syitä vai seurauksia?
Kun ryhdytään kunnostukseen, tavoitteet pitää asettaa realistisesti. Luonnostaan savisameasta järvestä ei saa kirkasvetistä.
Vuosien tai vuosikymmenten kunnostusurakka ei tunnu toivottomalta, kun sen pilkkoo paloiksi.
– Hyvä suunnittelu ohjaa toimintaa ja yhdessä tehtyyn suunnitelmaan kaikkien on helppo sitoutua, Hanna Arola sanoo.
Suunnittelu realisoi, millaisia resursseja tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Lisäksi se varmistaa, että toimet kohdistuvat muutoksen syihin eivätkä seurauksiin.
– Vesikasvillisuuden niiton tai kemiallisen käsittelyn vaikutukset näkyvät nopeasti, mutta ne eivät välttämättä ole pitkäkestoisia, jos ei ole tartuttu syyhyn, joka tilanteen aiheuttaa.
Valuma-alueella tehtävä työ ei ole yhtä suoraviivaista, mutta se on ainoa keino tarttua ravinnelähteisiin.
Vesienkunnostus on maraton
Matkalla kunnostustarpeen havaitsemisesta toimien toteuttamiseen on monta välivaihetta, jotka voivat lupahakemuksineen viedä vuosia, jopa vuosikymmenen.
Prosessi voi olla liian pitkä hankkeen hoidettavaksi. Pälkäneellä pitkäjänteisyyden turvaa Aito Suvi kannatusyhdistys, joka jatkaa työtä Suvi-hankkeen päätyttyä.
Järjestäytyminen, perustietojen kerääminen ja yleissuunnitelman laatiminen on kertaluonteinen ponnistus. Niiden pohjalta voidaan valita vaikuttavimpia kohteita suunnitteluun ja toteutukseen, vaikka hanke olisi jo päättynyt.
– Tätä vaihetta voi toistaa sitkeyden ja resurssien mukaan vuosikausia, Hanna Arola sanoo.
Ripeimmillään kunnostushanke etenee havainnosta rakentamiseen parissa vuodessa.
– Lempäälässä Kelhon kosteikon rakentaminen lähti liikkeelle maanomistajien aloitteesta. Heillä oli ongelmallisia, veden vaivaamia peltoalueita. Mäyhäjärven suojeluyhdistyksellä oli valmiit yleiskunnostussuunnitelmat. Suojeluyhdistys haki hankerahoituksen ja maanomistajat tekivät talkootyötä rakentamisessa, Hanna Arola kertoo.
Rautajärven kosteikkohanke vei viisi vuotta
Pälkäneen ensimmäinen kosteikko valmistui vuosi sitten Rautajärvelle Myllyojan varteen. Freshabit-hankkeen vetämä projekti kesti viisi vuotta. Siitä reilun vuoden vei lupahakemus ja sen edellyttämä kalastokartoitus.
– Kymmenien neliökilometrien valuma-alue on niin suuri, että kosteikko edellytti vesilupaa, hanketta Kotiranta kuntoon -kurssilaisille esitellyt Jarmo Oesch kertoo.
Hän tarjosi kotitilan rannassa Rautajärveen laskevaa ojaa kosteikkokohteeksi vuonna 2016 järjestetyssä yleisötilaisuudessa.
– Olin jo aiemmin miettinyt, että ojalle pitäisi tehdä jotakin, sillä se tuo runsaasti kiintoainetta järveen. Minun elinaikana ranta on siirtynyt kymmeniä metrejä, Oesch sanoo.
Ojan huuhtoma kiintoaine talteen
Myllyoja oikaistiin 1950-luvulla, jotta sen varren niityt ja joutomaat saataisiin viljelykäyttöön.
– Pelloista oli pulaa, sillä peltoalasta 60 prosenttia oli luovutettu sotien jälkeen karjalaisille.
Suoristetun ojanvarren peltoja yritettiin viljellä kymmenkunta vuotta, mutta ne olivat liian kosteita. Sen jälkeen ne jäivät kasvamaan heinää.
Kosteikolle löytyi sopiva paikka oikaistun ja vanhan uoman haarasta. Siihen kaivettiin hehtaarin kosteikko, jonka kautta kiertelevä vesi jatkaa vanhaa uomaa pitkin. Kosteikon suulle rakennettiin lankkupato. Kevään tulva-aikaan vesi pääsee virtaamaan sen yli oikaistua uomaa pitkin, jotta se ei veisi kosteikon keräämiä kiintoaineita mukanaan.
Kosteikossa viivähtävän veden kiintoaines laskeutuu altaaseen, josta ravinteikas aines ajetaan muutaman vuoden välein peltoon.
– Hoitovastuu jäi minulle. Siitä ei makseta korvausta, sillä hoitosopimus edellyttäisi, että kosteikon koko olisi vähintään puoli prosenttia valuma-alueesta. Valuma-alue on niin suuri, että kosteikon pitäisi olla yli 30 hehtaarin kokoinen, Oesch sanoo.
Lisäksi valuma-alue on metsä- ja järvivoittoista aluetta. Tuen saaminen edellyttäisi, että peltojen osuus olisi vähintään kymmenen prosenttia.
Laskeutusaltaan tyhjentämisen lisäksi maanomistajan vastuulle jäi rakenteiden seuraaminen.
– Pidän pajukot kurissa ja katson, että penkereet ja padot pysyvät kunnossa.
Lankkupato ohjaa veden oikaistulta uomalta kosteikkoon (ensimmäinen nuoli oikealla ylhäällä). Kosteikossa viivähtävän veden kiintoaine laskeutuu altaaseen, josta se voivaan palauttaa pellolle. Tulva-aikaan vesi virtaa lankkupadon yli oikaistuun uomaan, jotta se ei veisi kosteikon keräämiä ravinteita mukanaan.
Penger petti ensimmäisenä keväänä
Myllyoja on Kukkian suurin laskuoja. Sen alkuhaarojen vedet kertyvät Laipan laidan soilta ja Ämmätsänjärvestä saakka. Viimeisen reilun parin kilometrin matkalla oja laskee toistakymmentä metriä. Suuren korkeuseron vuoksi vesi virtaa vauhdilla multavalle peltoaukealle. Vuolas virta huuhtoo mukanaan ojan penkereitä. Kun vesi viivähtää kosteikossa, hieno maa-aines laskeutuu altaan pohjaan.
– Kaivuu-urakoitsija sovelsi hieman suunnitelmia omien kokemuksiensa perusteella. Lankkupato ja uoman loivat muodot tuntuvat toimivan hyvin ja vesi ohjautuu hyvin kosteikkoon, Jarmo Oesch kertoo.
Vesiä ohjaavaa pengertä sen sijaan jouduttiin tänä syksynä vahvistamaan ja leventämään. Se petti keväällä, kun runsaslumisen talven jälkeen vettä oli liikkeellä poikkeuksellisen runsaasti.
Rakennusvaihekaan ei osunut kuivimpaan ajankohtaan, jolloin huuhtoumia olisi lähtenyt vähiten liikkeelle.
– Töiden piti alkaa jo elokuussa, mutta edellisten projektien venähtämisen vuoksi aloitus viivästyi ja valmista tuli vasta tammikuussa.
Viime syksy oli sateinen ja koneet mylläsivät vetisessä vellissä. Kosteuden vuoksi rakenteet jäivät pehmeiksi, eivätkä kestäneet ensimmäisen kevään tulvia.
– Nyt kaikki on toivon mukaan kunnossa.
Virtauksen hidastaminen parantaisi kosteikon tehoa
Kosteikolle kertyi hintaa reilut 70 000 euroa. Suunnittelu maksoi vajaat 18 000 euroa. Siitä kolmannes oli vesiluvan osuutta. Kaivuu-urakan hinta oli 50 000 euroa.
– Tarjouspyyntö lähti yli kymmenelle urakoitsijalle, mutta niistä vain kaksi vastasi. Ilmeisesti rakentajilla riittää hommia tai sitten kohde on niille iso, Jarmo Oesch sanoo.
Hän toimitti työmaalle aineksia ja teki koneineen talkoita noin 5000 euron edestä. Loput kustannuksista maksoivat Freshabit-hanke ja ELY-keskus.
– Kosteikossa oli jo ensimmäisenä kesänä harvinaisia lintuja. Toivottavasti siitä on luontoarvojen lisäksi hyötyä myös vesien laadulle.
Rautajärven kalastajat kehuivat, että jo viime keväänä verkot pysyivät aiempaa puhtaampana. Jarmo Oesch sen sijaan sanoo, että vasta tulevaisuudessa nähdään, miten tehokkaasti kosteikko ottaa kiintoainesta kiinni.
– Metsät on ojitettu 50-luvulta lähtien ja sulamisvedet purkautuvat keväällä niin nopeasti, että pelkään kiintoaineksen karkaavan tulvien mukana. Olisi hyvä, jos ojia voitaisiin ennallistaa ja vettä pidätellä metsissä. Siitä olisi hyötyä sekä veden laadulle että korkeudelle. Jos vedet purkautuisivat metsistä hitaammin, Kukkian pinta ei nousisi ja laskisi niin rajusti.
Rautajärven kosteikkohanke
17.9.2016 yleisötilaisuus
lokakuu 2017 tarjouspyyntö suunnittelusta
joulukuu 2017 suunnittelu
marraskuu 2018 kalastokartoitus
joulukuu 2019 vesilupahakemus valmis
joulukuu 2020 lupapäätös
toukokuu 2021 tarjouspyyntö rakentamisesta
lokakuu 2021– tammikuu 2022 rakentaminen
lokakuu 2022 tulvavahinkojen korjaus