Vesi-illassa kerrottiin, miten voidaan vähentää järviä rehevöittäviä ravinteita
Susanna Pakula esitteli kuivakäymälävaihtoehtoja.
Vesienhoidon ABC-illassa maanantaina 27.6. puhujina toimivat Suvi-hankkeen viestintävastaava Tommi Liljedahl, Käymäläseura Huussi ry:stä Susanna Pakula ja Hauhon reitin kalastusalueen puheenjohtaja Markku Mikkola.
Tommi Liljedahl avasi illan kertomalla vesiensuojeluhankkeesta ja kannatusyhdistyksestä.
Pistekuormitus (kuten teollisuuden ja asutusten jätevedet) on saatu kuriin, mutta hajakuormitus rehevöittää vesiä. Pälkäneen vesien tilan kannalta ratkaisevassa asemassa ovat maanomistajat ja ranta-asukkaat.
Pälkäneen järvet ovat latvavesiä, jotka eivät saa vesiään yläpuolisista vesistöistä, vaan järveä ympäröivän valuma-alueen soilta, metsistä ja pelloista. Valuma-alueen kunto vaikuttaa veden kuntoon.
Rehevöityminen alentaa rannan arvoa
Illassa kerrottiin, että kukaan ei omista vesiä, sillä vesi virtaa jatkuvasti, eikä pysy paikoillaan. Vesi vaihtuu haihtumalla ja virtaamalla.
Puolet ravinteista kertyy metsien ja peltojen luonnonhuuhtomasta ja vesiin tulevista laskeumista. Eniten ravinteita vesiin huuhtoutuu metsistä ja pelloista. Ranta-asutusten vaikutus on suurempi pienillä järvillä.
Rehevöityminen alentaa rannan arvoa. Ravinnekuormitukset ovat kääntyneet onneksi monilla järvillä laskuun.
Fosforista ja järvien kunnosta
Klorofylliarvo kuvaa leväpitoisuutta ja rehevyyttä. Kukkia on arvomittarin mukaan hyvässä kunnossa, vaikka esimerkiksi Rajalan- sekä Kukkiansaaren mittauspisteiden arvot ovat olleet nousussa eli huononemaan päin.
Kukkian vesi on nuhraantunut ja näkösyvyys on heikentynyt etenkin talviaikaan. Kesällä fosforiarvot ovat hyvällä ja talvella erinomaisella tasolla.
LLR-mallinnus kertoo, paljonko kuormitusta järvi sietää. Pälkäneveden kuormitusta tulisi vähentää 35 %, mutta Kukkian rehevöitymisestä ei kuitenkaan pidä olla huolissaan.
Paleolimnologisessa tutkimuksessa järven pohjasta kairataan näyte, jonka piilevä- ja surviaissääskilajit kertovat järven ravinnetilan ja happamuuden muutoksesta. Sen mukaan Kukkian vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia sadan vuoden aikana. Pälkänevesi oli 1950-luvulta asti Kukkian kanssa samassa tilanteessa. Viimeisten vuosikymmenten aikana Pälkäneveden tilanne on kuitenkin räjähtänyt eli rehevien vesien lajit lisääntyneet.
Suvi-hankkeen nuoret Hertta Raivio ja Erika Tuomi (etualalla) kirjoittivat vesi-iltojen annista.
Kalakanta kertoo järven tilasta
Naturaan kuuluvalla Kukkialla tehdään koekalastus kuuden vuoden välein. Viimekesäisten tulosten mukaan kalaston ekologinen tila on heikentynyt. Särkikalojen osuus on vähentynyt, mikä on järven kannalta hyvä asia, sillä särkikalat rehevöittävät vesistöjä. Nykyään pikkuahventa tavataan paljon enemmän. Mikäli ne kasvavat petokaloiksi, ne vähentävät särkikantaa.
Miten vähentää ravinteiden määrää?
Paras tapa vähentää ravinteiden määrää on estää niiden liikkeelle lähtö pelloilta, metsistä, soilta ja rannoilta. Toiseksi paras keino on ottaa kiinni ravinteet ennen kuin ne päätyvät rehevöittämään järviä.
Järvivesiin päätyvien ravinteiden määrää vähennetään huolehtimalla pellon kasvukunnosta ja kuivatuksesta, sekä laskuojien varsille rakennettavilla kosteikoilla.
Sinilevä (syanobakteeri)
Sinilevä on nimestään huolimatta vihreän värinen yhteyttävä bakteeri, joka tarvitsee elääkseen valoa (kuten kirkkaasta vedestä), lämpöä ja ravinteita. Se ruokkii itseään erityisesti veteen liuenneen fosforin avulla, sillä typpeä sinilevä pystyy keräämään itse ilmasta. Syvemmällä vedessä levä hyödyntää pohjan ravinteita. Me emme voi vaikuttaa valoon ja lämpöön, mutta ravinteisiin voimme ja niiden pääsyyn vesille.
Kukkialla on havaittu sinilevää vuodesta 2016 alkaen joka kesä vuotta 2020 lukuun ottamatta.
Sinilevätilanne voi vaihdella nopeasti. Sää vaikuttaa erityisen paljon levän häviämiseen ja ilmestymiseen. Jos mökkirannassa tai läheisellä uimarannalla epäilee olevan sinilevää, voi sen tarkistaa tikku- tai astiatestillä.
Kuivakäymälä toimii myös sisällä
Käymäläseura Huussi ry:n Susanna Pakula kertoi erilaisista kuivakäymälöistä. Yleisin kuivakäymälä on kompostoiva (sisällä tai ulkona). Muita ovat pakastava, haihduttava, erotteleva ja tuhkaava. Eri laitemalleihin on oma käsittelytapa.
Käymälätuotosten käsittely riippuu käymälän mallista. Virtsan voi hyödyntää lannoitteena.
Susanna kertoi, että vuosittain aikuinen ihminen tuottaa vuodessa keskimäärin 500 litraa virtsaa ja 50 litraa ulostetta.