Ilmasto- ja vesiensuojelutoimet hoituvat, kun viljelijä huolehtii pellon vesitaloudesta ja kasvukunnosta

– Viritetään vesitalous jokaisen lohkon osalta kuntoon, pidetään pH korkeana ja käytetään hyviä viljelykäytäntöjä. Siinä on peltoviljelyn pyhä kolminaisuus, agrologi Jari Ruski sanoo.

Pelto tuottaa satoa, kun viljelijä huolehtii vesitaloudesta ja maan kasvukunnosta. Samalla tulee hoidettua myös ilmasto- ja vesiensuojelutoimet. Hiili pysyy pellossa, eikä karkaa kiihdyttämään ilmastonmuutosta, eivätkä ravinteet huuhtoudu rehevöittämään vesiä.

Maatalouden asiantuntijana Pyhäjärvi-instituutissa toimiva Jari Ruski kertoo 8.4. kello 13 Nuijantalolla järjestettävässä seminaarissa, miten maatalouden ja vesiensuojelun edut ovat yhdistettävissä.

Kuplista puhutaan ohi

Jari Ruski haluaa häivyttää vastakkainasettelua, jossa vesiensuojelu ja maatalous nähdään erillisinä toimenpiteinä.

– Vesiensuojelu on tuulimyllyjä vastaan taistelua, jos toimenpiteitä ei tehdä pellolla. Silloin ollaan myöhässä, jos ravinteet, maapartikkelit ja humus ehtivät huuhtoutua vesiin.

Pellolla tehtävät toimenpiteet ovat toiminnallisesti ja taloudellisesti tehokkaimpia. Silloin arvokkaat ravinteet kasvattavat satoa, eivätkä vesistökuormitusta.

Ruskin mielestä vastakkainasetteluun on ajauduttu epäonnistuneen viestinnän vuoksi. Viljelijä, ELY:n valvoja, AVI:n virkamies ja vesiensuojeluyhdistyksen aktiivi jää jokainen helposti omaan kuplaansa. Vain omasta perspektiivistä asioita tarkasteleva ei ymmärrä toisten katsantokantaa. Asioista puhutaan jopa erilaisin termein.

Ratkaisut löytyvät epämukavuusalueelta

Viljelijän tärkein ympäristötoimi on kasvukunnosta ja vesitaloudesta huolehtiminen. Sen keskeisin este sijaitsee viljelijän pääkopassa, sanoo keväällä 30. kertaa toukotöihin lähtevä Jari Ruski.

– Viljelijät ovat konservatiivinen ammattiryhmä. Asiat tehdään mielellään niin kuin ennenkin, eikä toimia kyseenalaisteta. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Toimin samalla tavalla kuin aiemmat sukupolvet ja naapurit ja niin kuin maatalousoppilaitoksessa opetettiin. Keskustelut muutaman innovatiivisen viljelijän kanssa pistivät ajattelemaan, että asiat voisi tehdä muullakin tavalla.

Yhdysvaltojen kaaos tarjoaa varoittavan esimerkin siitä, mihin voidaan ajautua, jos kerää ympärilleen ihmisiä, jotka ajattelevat ja toimivat samalla tavalla. Ruski haastaa myös viljelijöitä tunnistamaan ja rikkomaan omia kupliaan. Hän kannustaa pistäytymään oman pellon ja viljelykäytännön ulkopuolella, sillä parhaat ratkaisut löytyvät epämukavuusalueelta.

– Luomuviljelijän kannattaa välillä ottaa lakki kouraan ja käydä kyselemässä, mitä ja miksi mineraalilannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden puolesta liputtava ajattelee ja tekee. Ja toisin päin. Oma tekeminen pitäisi kyseenalaistaa joka kerta, kun laittaa saappaat jalkaan: miksi lähden pellolle.

Olosuhteet ovat muuttuneet

Muuttuvat olosuhteet pakottavat kyseenalaistamaan tuttuja toimintamalleja.

– Viljelijä toivoo keväällä kuivia kelejä, että pääsisi toukotöihin. Kylvöjen ja istutusten jälkeen toivotaan, että taivaalta tulisi sopiva määrä vettä sopivaan ajankohtaan.

Jos säät ovat kerran kymmenessä vuodessa toivotunlaiset, viljelijän kannattaa miettiä, voisiko omia toimintamalleja muuttaa olosuhteiden mukaisiksi.

– Vesitalous on keskittynyt 1700-luvulta alkaen kuivatukseen. Mutta nykyisin pitää miettiä myös, miten veden saisi pysymään pellossa kasvukaudella. Jos maalajit, pohjamaa ja pinnanmuodot ovat sellaiset, ettei se onnistu, kannattaa miettiä sille lohkolle kasvit, jotka kestävät kuivuutta.

Ilmaston lisäksi myös muu toimintaympäristö ja yhteiskunta ovat muuttuneet.

– Taakse on helpompi katsoa kuin eteenpäin. Katovuosien 1865-1868 opit voivat vielä elää syvässä. Mutta olisi hyödyllisempää miettiä, miten parinkymmenen vuoden päästä tuotetaan ruokaa suomalaisille ja ehkä myös muille.

Kustannus- ja työtehokkaita muutoksia saattaa jarruttaa ajatus, ettei niihin ole varaa. Ruski kääntää ajattelumallin päinvastaiseksi.

– Entä jos ei ajattelisi, paljonko investointi maksaa ja mikä on sen takaisinmaksuaika, vaan miettisi, paljonko minulla on varaa menettää vuosittain. Onko investointi varaa jättää tekemättä?