Hyväntekeväisyyshuutokauppa toi Luopioinen I -höyrylaivan takaisin kotiin
Aito Säästöpankin markkinointipäällikkö Kirsi Evilä luovutti Silvano Di Prosperon maalauksen Aitoon Emäntäkoulu Oy:n hallituksen puheenjohtajalle Jarkko Pihkalalle. Hyväntekeväisyyshuutokaupan tuotolla työllistetään nuoria vesistölähettiläitä, jotka pitävät lasten vesistöpajoja ja esittelevät Suvi-vesiensuojeluhanketta.
– Laiva on hävinnyt, mutta maalaus palasi kotiin, sanoo Aitoon Emäntäkoulu Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jarkko Pihkala.
Emäntäkoulu Oy osti Luopioinen I -höyrylaivaa esittävän taulun hyväntekeväisyyshuutokaupasta. Sen järjestänyt Aito Säästöpankki lahjoitti myyntisumman nuorten ympäristökasvatushankkeelle. Lahjoitusvaroilla palkataan nuoria vesistölähettiläitä, jotka pitävät lasten vesistöpajoja ja esittelevät Suvi-vesiensuojeluhanketta.
Emäntäkoulu Oy on Aitoon koulutuskeskuksen ylläpitäjä. Erityisoppilaitoksena nykyisin toimiva koulu perustettiin sata vuotta sitten. Koulu aloitti Aitoossa Touon tilalla, jossa toimii nykyisin Anna Tapion koulu.
Aitoon koulutuskeskuksen nykyinen päärakennus Jouttesselän rannalla puolestaan toimi sata vuotta sitten Haapamäen tilan sahana. Tila omisti Luopioinen I, II ja III -höyrylaivat.
Emäntäkoulu Oy:n hankkimaan Silvano Di Prosperon öljyvärimaalaukseen on ikuistettu Luopioinen I. Se oli Haapamäen höyrylaivoista suurin. 1800-luvun lopulla valmistunutta alusta kehuttiin komeimmaksi Valkeakosken yläpuolisilla vesillä kulkeneeksi höyrylaivaksi.
"Taulu kuuluu rantasaunalle"
– Jos minä saan päättää, niin taulu ripustetaan rantasaunan seinälle, Jarkko Pihkala sanoo.
– Saunan vierestä Luopioinen I lähti joka aamu kello kolme ja oli Hämeenlinnassa yhdeksältä. Maalaiset ehtivät hoitaa yhden päivän aikana kaupunkireissun, sillä laiva lähti paluumatkalle kolmelta ja oli takaisin Haapamäen laiturissa yhdeksältä illalla, Pihkala kertoo.
Sata vuotta sitten tieyhteydet olivat vielä kehnoja, joten matkustajat ja tavarat kulkivat vesiteitse. Aitoossa "päätepysäkki" oli Haapamäen tilan rannassa. Lisäksi kyytiin pääsi Jouttesselän päästä Mataran rannasta ja Kankahuven rannasta.
– Luopioislaisilla, rautajärveläisillä ja kuohijokilaisilla oli rantavarastot Mataran rannassa. Niihin tuli Hämeenlinnasta tavaraa, joka lähti hevoskyydillä eteenpäin, Pihkala kertoo.
Höyrylaivat lipuvat vanhalla filmillä
Italialaissyntyinen Silvano Di Prospero tunnetaan laiva- ja meriaiheisista teoksistaan. Luopioinen I kuvaa höyrylaivojen kultakautta, joka päättyi linja-autojen myötä. Taulun esittämä alus myytiin Haapamäen ajauduttua konkurssiin. Se päätyi Pyhäjärvelle, mutta myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
– Luopioinen II oli pienempi matkustajalaiva. Se romutettiin sota-aikaan. Luopioinen III oli laivoista pienin. Se myytiin Janakkalaan Leppäkosken tiilitehtaan omistajalle, Jarkko Pihkala kertoo.
Kaikki kolme alusta on ikuistettu vuonna 1925 kuvattuun filmiin, joka kertoo Haapamäen tilalla järjestetyistä hämäläisistä sukujuhlista. Juhliin osallistui lähes pari tuhatta vierasta, joita höyrylaivat kuljettivat paikalle. Suomi-Filmin dokumentti juhlista löytyy Elävä muisti -sivustolta.
Aitoon koulutuskeskukselle hankittu taulu tuo muiston höyrylaiva-ajasta ja Luopioinen I:stä takaisin kotirantaan.
– Laivan laituri oli 20 metrin päässä rantasaunasta, Jarkko Pihkala sanoo.