Ihmisen vaikutus vesiin on kiihtynyt parin sadan vuoden aikana

Aitoon kalastuskunnan puheenjohtaja Thomas Penttilä kannustaa tutustumaan kotijärven historiaan. On helpompi tarttua syihin eikä seurauksiin, kun ymmärtää, mikä on luonnollista kehitystä ja mikä ihmisen aiheuttamaa.

– Ymmärrys historiasta helpottaa myös keskustelua maanomistajien ja viranomaisten kanssa.

Penttilä tarjosi kolmannen Kotiranta kuntoon -kurssin alkajaisiksi pikaperehdytyksen järvillä tapahtuneisiin muutoksiin. Taustalla vaikuttaa luonnollinen kehitys: järvet ovat reilut kymmenen tuhatta vuotta sitten päättyneen jääkauden jäänteitä. Sen jäljiltä maa jatkaa edelleen nousuaan ja vesien pinnat laskuaan. Järvet täyttyvät vähitellen ympäristöstä huuhtoutuvasta maa-aineksesta ja ravinteista.

– Järvet muuttuvat metsäksi ja suoksi.

Järvien kunnostuksessa ei pyritä puuttumaan vuosituhansien aikana tapahtuvaan muutokseen. Ihmisen kuvakulma on parin sukupolven mittainen. Järven tilasta huolestutaan, kun se ei ole enää samassa kunnossa kuin lapsuudessa tai vanhempien aikaan.

Ojilla torjuttiin nälänhätää

Historian aikajanalla ihmisen aiheuttama muutos on tapahtunut lyhyessä ajassa ja kiihtynyt viimeisten parin sadan vuoden aikana. Vaikutukset alkoivat näkyä vesissä, kun metsästyksestä ja kalastuksesta siirryttiin viljelyyn. Veden ja tuulen mukana kaskipelloilta päätyi ravinteita ja hienoa maa-ainesta vesiin. Luonnonmaisemat alkoivat muuttua kulttuurimaisemaksi.

Viitisensataa vuotta sitten alkanut metsätalous kiihdytti ihmisen vaikutusta. Tervan ja hiilen tuotannossa metsiä parturoitiin sumeilematta. Rannoilla laiduntanut karja kasvatti maatalouden vaikutusta.

– Lehmiä ei pidetty enää vain lannan vuoksi, vaan niiden maitoa alettiin jalostaa myyntituotteiksi: voiksi ja juustoksi. Meijereiden jätevedet huuhdottiin järviin, Thomas Penttilä sanoo.

Vesiä valjastettiin ja niiden varsille nousi myllyjä sekä voimalaitoksia, jotka estävät vaelluskalojen nousun. Ihmistoiminnan vaikutukset vesiin muuttuivat entistä rankemmiksi, kun 150 vuoden takaisten nälkävuosien jälkeen ryhdyttiin tehostamaan ojitusta. Soita ja järviä kuivattiin viljelysmaaksi. Ojat huuhtoivat mukanaan rehevöittäviä ravinteita.

Sotien jälkeen ojitusta jatkettiin metsissä. Suot ja kosteat korvet haluttiin saada kasvamaan puuta, jota sotakorvauksia maksava maa kipeästi tarvitsi. Koskien perkauksella helpotettiin uittoa, jonka yhteydessä järviin päätyi kaarnaa ja uppotukkeja.

Elintason noustessa alettiin rakentaa vesivessoja, joiden putket johtivat suoraan lähiojaan tai -lahteen. Myös teollisuuden jätevedet laskettiin järviin.

– Silloin ei ymmärretty kemikaalien vaaroja, vaan ajateltiin, ettei kuutiollinen myrkkyä tunnu missään, kun se laimenee suureen vesimäärään.

Teollistuminen ja muovin kaltaiset uudet materiaalit synnyttivät uuden ilmiön: alkoi kertyä jätettä, joka kuskattiin kaatopaikoille. Niitä huuhtovia vesiä virtasi järviin.

Myös rantarakentaminen muutti olosuhteita. Muokatuilta mökkitonteilta huuhtoutui järviin maa-ainesta, laiturin ponttooneista, veneistä ja kalaverkoista mikromuoveja.

Ihmistoiminnan mukana järville on saapunut myös niihin kuulumattomia lajeja. Piisami söi rantakasvillisuutta ja simpukoita. Myös minkki, supikoira ja täplärapu muuttivat ympäristöä. Vesikasvit saivat vieraslajeista uusia kilpailijoita, jotka levittäytyvät nopeasti.

Huoli heräsi 50 vuotta sitten

Huoli vesien tilasta heräsi ensimmäisenä tehdaspaikkakunnilla.

– Vesi sameni ja haisi, lahdet kasvoivat umpeen. Sinileväesiintymät olivat laajoja. Kalat uivat maha pystyssä, Thomas Penttilä kuvaa.

Viitisenkymmentä vuotta sitten syntyneet suojeluyhdistykset saavuttivat nopeita tuloksia. Myrkkyjen ja saasteiden laskemiseen alettiin puuttua määräyksillä.

Seuraavaksi kiinnitettiin huomiota viemärivesiin, jotka laskettiin puhdistamattomana järviin vielä 1970-luvulla. Puhdistustekniikka kehittyi nopeasti, ja jätevesien kuormituskin saatiin kuriin.

Teollisuuden ja asutuksen aiheuttama pistekuormitus on nykyisin vähäistä. Suuri osa ravinteista kertyy hajakuormituksesta. Viemäröimättömien haja-asutusalueiden jätevesien käsittely korjaantuu vähitellen, kun järjestelmät uusitaan uuden lainsäädännön mukaisiksi.

Viime vuosien aikana katseet on kohdistettu valuma-alueelle, josta järvi saa vetensä ja ravinteensa. Tätä työtä Pälkäneellä tekee Suvi-hanke.

– Tehokkainta on, kun ravinteiden ja kiintoaineen liikkeelle lähtö pysäytetään juurilla. Lisäksi laskuojien varsille voidaan tehdä rakenteita, joilla estetään ravinteiden ja kiintoaineksen valuminen vesiin.

Kunnostustoimien suunnittelussa turvaudutaan ammattilaisiin, jotka selvittävät mistä ongelmat johtuvat ja miten ne ratkaistaan. Siihen vaikuttavat muun muassa maasto-olot, korkeuserot ja maanomistus.

– Patenttiratkaisua ei ole.

Ravinteet kiinni jo lähteillä

Thomas Penttilä korosti, että tehokkaimpia ovat ravinnelähteillä tehtävät toimet. Myös laskuojan varrella voidaan pienentää kuormitusta esimerkiksi kosteikoiden avulla. Tehottomampia ovat vesissä tehtävät toimet, kuten niitot, ruoppaukset ja hoitokalastus.

– Hoitokalastus edellyttää ammattikalastajaa, joka pyytää särkiä nuotalla ja valtavilla rysillä. Esimerkiksi Vihdissä vajaan 500 hehtaarin kokoisesta Enäjärvestä poistettiin 110 tonnia särkikalaa vuodessa. Se tarkoittaa, että jokaiselta 100 x 100 metrin alueelta pyydettiin reilut 200 kiloa särkiä. Sellaisiin määriin ei katiskalla päästä.

Särkikalojen lisääntyminen kertoo järven rehevöitymisestä. Särjet myös kiihdyttävät pohjaan sitoutuneiden ravinteiden liukenemista veteen, sillä kalat ravintoa etsivät kalat pöllyttävät pohjaa.

Särjet ovat kuitenkin rehevöitymisen seuraus, eivät syy. Siksi hoitokalastusta kannattaa harkita vasta, kun valuma-alueelta kertyvät ravinnekuormitus on saatu kuriin.

Kotiranta kuntoon -kurssilaisia kiinnostivat myös Kukkiaan jätevesiä laskevien kirkonkylän ja Rautajärven puhdistamoiden vaikutus. Niiden osuus fosforikuormituksesta on pieni, mutta typpeä puhdistamoilta kertyy.

– Pälkäneveden ojista kertyy yhtenä kevätpäivänä saman verran fosforia kuin Tommolan puhdistamo laskee neljässä kuukaudessa, Thomas Penttilä suhteutti.

Hän ennakoi, että käyttöikänsä päässä olevasta Luopioisten puhdistamosta luovutaan muutaman vuoden päästä.

– Uutta puhdistamoa tuskin tehdään, vaan silloin aletaan suunnitella siirtoviemäriä Aitooseen, josta jätevedet johdetaan Tommolan puhdistamolle.