Kaikkia rantoja ei kannata parturoida puhtaiksi, sillä vesikasvillisuus sitoo ravinteita ja pohjaa

Keskiviikon 29.6. vesi-illan puheenaiheena oli niitto ja vesikasvillisuus, paikkana Aitoon Kankahuvi ja Joutteselän ranta. Illan puhujina olivat Ely-keskuksesta asiantuntija Salla Taskinen ja Luopioisen oma kasviasiantuntija Tuomo Kuitunen.

Ilta alkoi rennolla tutustumiskierroksella, jonka jälkeen suuntasimme veden ääreen keskustelemaan tarkemmin niitosta ja vesikasvillisuudesta.

Jo alussa kävi ilmi, että suurin osa järvistä Suomessa on matalia, joten myös rannat ovat matalia. Järvet ja lahdet kasvavat vähitellen umpeen. Vesistöt muuttuvat vuosituhansien aikana soiksi ja metsiksi.

Kasvit tarjoavat suojaa vesieliöille

Niiton tarkoituksena on parantaa virkistyskäyttöä, mutta antaa myös vesieliöiden hyötyä vesikasvillisuudesta. Niitettäessä kannattaakin siistiä vain pieni osa rantaa, ei koko järveä.

Illassa tuli ilmi, että niittämistä voidaan tehdä käsin ja jaloin. Isoissa kohteissa nopein on kuitenkin koneellinen niitto. Näitä niittokoneita löytyy Pälkäneellä ainakin kolme: rautajärveläiseltä Pekka Penttilältä sekä Pitkäjärven kunnostusyhdistykseltä ja Vekunan suojeluyhdistykseltä.

Niitto on suositeltavaa tehdä heinä–elokuun taitteessa, ennen kuin ravinteet alkavat varastoitua kasvien juuriin.

Niitosta täytyy tehdä ilmoitus 30 vuorokautta etukäteen ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle. Myös naapurustolle kannattaa ilmoittaa asiasta etukäteen.

Jos niittää useammin kuin kerran samasta paikasta, hakemuksen voi tehdä kerralla pitemmäksi aikaa.

Niitettävä alue tai kasvi saattaa vaatia 3–5 niittoa vuosien varrella ja siitä kertyvä jäte pitää joko kompostoida tai polttaa. Jätteet kannattaa viedä kauaksi vesistöistä. Vieraslajien juuria ei saa kompostoida.

Niittoa suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon uhanalaiset kasvit, joita ei saa siis niittää. Myös harvinaiset kasvit on hyvä huomioida, koska ne eivät varsinaisesti kuulu niiton piiriin.

Helpointa on niittää kasvit, joista suurin osa on vedenpinnan yläpuolella, kuten isosorsimo tai järvisätkin. Vaikeampaa puolestaan on niittää kelluslehtiset kasvit, kuten lumme ja ulpukka vankan juurensa vuoksi. Nekin on tosin mahdollista niittää toistamalla niittokertoja, sillä kasvit heikkenevät kerta kerran jälkeen.

Luopioisissa sijaitseva Kukkia kuuluu Natura-alueeseen harvinaisen ormion vuoksi. Kukkia on ormion ainoa kasvupaikka Suomessa. Tämän takia ruoppaus- ja niittoilmoitukset katsotaan erityisen tarkasti.

Ormion lisäksi Kukkialta löytyy muitakin uhanalaisia vesikasvilajeja, kuten raani ja mutayrtti.

Vesirutto ja isosorsimo ovat vieraslajeja

Vesikasvillisuus käyttää veden ravinteita ja sitouttaa pohja-ainesta. Vesikasveilla on myös muita tärkeitä tehtäviä kuten antaa suojaa ja ravintoa vesieliöille. Tämän takia on tärkeää, että niitettäessä vain osa järvestä siistitään.

Pälkäneen vesillä leviää kaksi haitallista vieraslajia, vesirutto ja isosorsimo. Kanadasta tuotua isosorsimoa käytettiin alun perin lehmien rehuna. Lehmät eivät kuitenkaan tykänneet kasvin mausta. Nykyisin isosorsimot muodostavat saaria ja kasvi tulisi hävittää.

Muistilista niittoon

• Lupailmoitus ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle kuukausi ennen niittoa.

• Kannattaa suorittaa heinä-elokuun taitteessa.

• Vesikasveilla on myös tärkeitä tehtäviä.

• Tulokaslajit ovat kulkeutuneet eläinten ja luonnon mukana, haitalliset vieraslajit ovat ihmisen levittämiä.