Kukkian pinnanlasku johtuu lämpenemisestä – kiintoaines liettää Vihavuoden kutusorakoita

Kesäkuun puolivälissä järjestetty Kukkia-seminaari veti viimevuotisen Suvi-seminaarin tapaan Luopioisten seuratalon täyteen. Suuri osa kuulijoista oli kesäasukkaita.

73 vuotta Kukkian maisemista ja luonnosta nauttinut Leimo Kangas toivoi, että kesäasukkaat ymmärtäisivät, miten ainutlaatuinen helmi järvi on.

– Ottakaa Kukkian suojelu asiaksi ja kunnioittakaa sitä pienillä teoilla, Kangas sanoi ja peräänkuulutti Kukkia-kansanliikettä.

Kukkia-seminaarin näyttelyyn oli koottu tuoretta tietoa muun muassa Aito Suvi ry:n kunnostuskohteista, joiden avulla vähennetään rehevöittävää ravinnekuormitusta ja lisätään luonnon monimuotoisuutta.

Eniten kiinnosti Kukkian suojeluyhdistyksen teettämä selvitys Kukkiavirran kunnostuksen vaikutuksista pinnankorkeuksiin. Kukkian pinnankorkeus vaihtelee vuoden aikana noin puolella metrillä. Se puhuttaa etenkin loppukesästä, koska Kukkialla matalien vesialueiden osuus on poikkeuksellisen suuri. Pinta-alasta lähes puolet on matalaa, alle kahden metrin syvyistä.

Liian matalalle laskevasta pinnankorkeudesta on syytetty 30 vuoden takaista Kukkiavirran kunnostusta. KVVY:n tutkija Kirsi Kuoppamäen laatima selvitys osoittaa, että kunnostuksen jälkeen laskeneet vedenkorkeudet selittyvät ilmastonmuutoksella. Keskilämpötila Kukkialla on noussut kahdella asteella, mikä on lisännyt haihduntaa ja laskenut kesäajan pinnankorkeuksia. Myös muutokset sadannassa vaikuttavat pinnankorkeuteen.

Kuoppamäki vertaili selvityksessään Kukkian pinnankorkeuksia, lämpötiloja ja sademääriä 29 vuoden aikajaksolla ennen ja jälkeen Kukkianvirran kunnostuksen.

Perhokalastus tuo varoja taimenen suojeluun

Vihavuosi-yhdistys ry:n puheenjohtaja Pasi Visakivi esitteli seminaarissa kolmen vuosikymmenen takaisia kuvia Vihavuoden ja Kukkiavirran kunnostuksesta, jossa sahatoimintaa varten padottu koski ennallistettiin. Järvitaimenta suojelevan yhdistyksen toiminta alkoi vuosituhannen vaihteessa. Siihen saakka Vihavuosi oli kalastuskiellossa, mutta kalastuslupia myymällä yhdistys on hankkinut varoja järvitaimenkannan tutkimukseen, seurantaan ja hoitoon.

– Kun kalakanta oli määritelty, päätettiin millaisilla säännöillä kalastusta voidaan pyörittää, Pasi Visakivi kertoo.

Vihavuosi on eteläisen Suomen harvoja perhokalastuspaikkoja, jossa esiintyy myös luonnossa syntyneitä järvitaimenia. Siksi tulijoita oli alusta alkaen enemmän kuin lupia voitiin myydä.

– Luvat on myyty loppuun joka kerta vuodesta 2002 alkaen. Tulijoita olisi nelinkertainen määrä, ja siksi luvat arvotaan.

Vihavuodessa saa kalastaa ainoastaan perhovieheellä ja väkäsettömällä yksihaarakoukulla. Vavan on oltava riittävän järeä ja haavin havaksen solmuton ja, jotta väsytys tapahtuu nopeasti, eikä kala vaurioidu haavissa. Rauhoitettuja järvitaimenia ei saa nostaa vedestä, koska ne on vapautettava joka tapauksessa. Muita kaloja, kuten ahvenia, kuhia tai haukia voi ottaa saaliiksi ja niitä onkin koskialueella runsaasti.

Eri vuodenaikojen kahluukielloilla varmistetaan, ettei kutusorakoissa aiheuteta vaurioita.

Koskeen pääsee huhtikuun puolivälistä elokuun loppuun kolme kalastajaa joka toinen päivä. Kesän sesonkiaikaan heiltä peritään 300 euron maksu, huhtikuussa ja loppukesästä maksu on 150 euroa.

Kaikki kalastajat täyttävät saalispalautelomakkeen. Niiden mukaan viime vuonna taimen tärppäsi 186 kertaa eli keskimäärin 1,44 kertaa kalastajaa kohden.

Kiintoaines liettää kutusorakoita

Latvavedet, kuten Kukkia ja Kuohijärvi, ovat tärkeitä taimenen lisääntymisen ja elinolojen parantamisen kannalta.

– Järvitaimen ei selviä omillaan. Koskella tehtävät toimet eivät yksin riitä, vaan suojelun pitäisi kattaa koko vaellusalue, Pasi Visakivi sanoo.

Hän on seurannut tyytyväisenä patojen purkua ja koskien ennallistamiseen liittyvää buumia.

Vihavuoden järvitaimenkantaa lisätään mäti- ja poikasistutuksilla. Tavoitteena on, että taimen pystyisi lisääntymään omatoimisesti ilman istutuksia. Sen vuoksi yhdistys on purkanut vaellusesteitä ja tehnyt kutusorakoita. Niitä on hoidettava säännöllisesti.

– Veden mukana kulkeutuva kiintoaines liettää ja kovettaa sorakot kolmessa vuodessa käyttökelvottomiksi, Pasi Visakivi sanoo.

Täysikokoinen taimen liikkuu laajalla alueella ja pärjää, vaikka Kukkiasta tuleva vesi on muuttunut tummemmaksi.

– Taimenen poikanen on puhtaan veden indikaattori.

Vedenlaadun lisäksi taimenia uhkaa lämpeneminen, jota lohikalat eivät kestä. Jos vesi on yli 22-asteista, koski suljetaan ja rahat palautetaan kalastajille.

– Tavallisesti siihen joudutaan juhannuksen jälkeen tai heinäkuussa, mutta viime vuonna lämpötila nousi yli 22 asteeseen jo kesäkuun alussa.

Veden lämpötilaa seurataan reaaliaikaisesti etäluettavalla mittarilla.

Vihavuoden taimenet kiinnostavat myös luvattomia kalastajia ja vieraspetoja. Salakalastuksen valvontaa on lisätty, vaikka omavalvonta hillitsee sitä tehokkaasti.

– Luvasta 300 euroa maksanut kalastaja ei hyväksy, jos rannalle tulee joku toinen härkkimään.

Vieraspetopyynnillä pyritään varmistamaan, etteivät pahaa jälkeä rannoilla tekevät minkit pääse juhlimaan Vihavuodessa.