Raimo Virkkala Suvi-seminaarissa: Kukkian vesilintukannat ovat puolittuneet 2000-luvulla

Suomessa on 98 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta. Valtaosa niistä sijaitsee rannikolla ja Lapissa.

Kukkia on yksi harvoista sisämaan tärkeistä lintualueista eteläisessä Suomessa.

– Syynä on erityisesti kaksi lajia: kuikka ja kalalokki, Suomen ympäristökeskuksessa johtavana tutkijana toimiva Raimo Virkkala sanoo.

Hän kertoi viimeisinä työpäivinään ennen eläköitymistä Suvi-seminaarissa Kukkian linnuston muutoksesta, jota hän on seurannut puolen vuosisadan ajan.

– Olen ollut Kukkian kesäasukas vuodesta 1967 alkaen ja tehnyt lintuhavaintoja 1970-luvun alusta alkaen. Ensimmäiset lintulaskennat Kukkialla tein vuosina 1986–87.

Viimeksi tänä keväänä Virkkala kolusi Kukkian länsiosan kivikot ja luodot, ja ensi keväänä hänen on tarkoitus jatkaa kartoitusta itä- ja pohjoisosissa.

Tummuva vesi karkottaa lintuja

Kukkian vesi- ja lokkilinnuston monimuotoisuus perustuu pitkään ja mutkittelevaan rantaviivaan. Karikkoisen järven luodoilta ja saarilta löytyy runsaasti pesäpaikkoja. Matalien lahtien lisäksi Kukkialla on syviä vesialueita, joilla muun muassa kuikka saalistaa.

Sisämaan tärkeät lintujärvet ovat usein rehevöityneitä. Kukkia sen sijaan on pääosin kirkasvetinen ja vähäravinteinen.

– Runsasravinteisten vesien lajisto viihtyy pohjoisosan Äikkäänselällä, Läyliällä ja Rautajärvellä, jotka ovat sameavetisimpiä, Raimo Virkkala sanoo.

Kukkia kuuluu pohjoisosia ja Leppänää lukuun ottamatta Natura 2000 -verkostoon. Suojeluperusteena on järven kirkkaus ja karuuus sekä siihen liittyvä vesikasvillisuus, ei linnusto. Muutokset vedenlaadussa vaikuttavat myös vesilintukantoihin, jotka ovat vähentyneet 2000-luvulla alle puoleen.

Järven tummiminen ja matalien lahtien rehevöityminen muuttaa lintujen elinympäristöä.

– Kukkian vesi on ruskettunut ja samentunut ja näkösyvyys on heikentynyt 2000-luvulla, Raimo Virkkala sanoo.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Katri Rankisen johtamassa tutkimuksessa mallinnettiin Kukkian ruskettumiseen vaikuttavia tekijöitä. Viime vuonna valmistuneen tutkimuksen mukaan keskeinen syy ovat valuma-alueella lisääntyneet avohakkuut.

Häirintä ja vieraspedot verottavat lintukantoja

Kukkian tunnuslintu kuikka ei näytä kärsineen veden ruskettumisesta.

– Kuikka viihtyy myös Laipan tummavetisillä humusjärvillä, Raimo Virkkala sanoo.

Kukkian koekalastustulosten mukaan kuikan ravinnoksi sopivan pienen ahvenen määrä on lisääntynyt. Myös vedenkorkeuden vaihtelut ovat sille optimaalisia.

– Suurjärvillä pesät usein tuhoutuvat, kun vesi nousee touko-kesäkuussa.

Kukkialla pesii nykyisin 65–70 kuikkaparia, ja kanta on vakaa. Sen sijaan monen muun vesilintulajin taantuminen kertoo nopeasta ja konkreettisesta luontokadosta.

Vesiä tummentavien avohakkuiden ja metsäojitusten lisäksi syynä ovat pienpedot. Pesiä rosvoavien minkkien ja supikoirien pyynti tehostui, kun Kukkian suojeluyhdistys ja riistanhoitoyhdistys hankkivat loukkuja, joita lainataan myös kesäasukkaille.

Lintulaskentakierroksillaan Raimo Virkkala on törmännyt myös lokkiansoihin.

– Kalalokkien pesintää yritetään estää vanhoilla katiskoilla, pikkukivillä ja jopa pystyyn lyödyillä nauloilla, hän hämmästelee.

Virkkala muistuttaa, että Kukkia on kansainvälisesti tärkeä lintualue runsaiden kalalokkipopulaatioiden vuoksi.

– Kukkialla pesii noin 800 kalalokkiparia. Kanta on sisämaan suurimpia.

Yhdeksän Kukkian vesilintulajia on taantunut

Yhdeksän Kukkian vesilintulajia on taantunut. Isokoskelokannat ovat vähentyneet tasaisesti ja tukkakoskelokannat romahtaneet 2000-luvulla. Kalaa syövät koskelot ovat kirkasvetisten järvien lajeja ja todennäköisesti kärsineet veden samenemisesta.

Härkälintukanta on 2000-luvulla kutistunut kolmannekseen. Silkkiuikun kato on vielä rajumpi.

– 1980-luvulla kanta oli lähes 30 paria, mutta nyt enää muutama pari pesii lähinnä Rautajärven Kantolanlahdella.

Kaikki sukeltajasorsat ovat vähentyneet voimakkaasti.

– Puna- ja tukkasotka ovat lähes hävinneet. Telkkä oli vielä vuosituhannen vaihteessa runsain vesilintu. Länsi-Kukkialla pesi silloin 98 paria, nyt kevään 2024 laskentojen perusteella enää 11 paria.

Virkkala pitää keskeisenä syynä veden tummumista, joka vähentää sukeltajasorsien ravintoa, vesiselkärangattomia. Lisäksi ne kärsivät vieraspedoista ja naurulokkikolonioissa tapahtuneesta muutoksesta.

– Sotkat pesivät mielellään naurulokkikolonioiden lähettyvillä, mutta nyt lokit ovat muuttaneet ruovikkolahdista luodoille, jotka eivät sovi sotkille.

Kukkian selkälokkikanta on vähentynyt nopeasti reilun kymmenen vuoden aikana. Todennäköisin syy ovat vieraspedot ja ihmisen häirintä.

– Touko-kesäkuun pesimäaikaan ei pitäisi jäädä kalastamaan lokkiluotojen viereen eikä ainakaan nousta saarille. Varikset seuraavat järvellä liikkuvia ihmisiä ja tuhoavat pesät, jos lokkeja häiritään.

Myös monet varpuslinnut ovat vähentyneet. Syynä on karjatilojen ja lentävien hyönteisten väheneminen. Esimerkiksi haarapääskykanta on vähentynyt puoleen ja räystäspääskypopulaatio yli 90 prosentilla.

– Kuhankeittäjä on kadonnut kokonaan. Se oli Kukkialla yleinen vielä 1970-luvulla, mutta viimeinen oma havaintoni on kesäkuulta 1997.

Kanadanhanhi karkottaa alkuperäislajeja

Kukkian lintukannan kannalta huolestuttavaa on se, että voimakkaimmin lisääntyy vieraslaji kanadanhanhi. Se voi aiheuttaa ongelmia hupeneville alkuperäisille vesilintukannoille.

– Ensimmäinen kanadanhanhipari havaittiin vuosien 2003–2004 laskennassa. Vuonna 2012 Länsi-Kukkialla pesi kolme paria, nyt jo 18.

Raimo Virkkalan mielestä kanadanhanhia pitäisi metsästää Kukkialla. Sen sijaan sinisorsaa lukuun ottamatta muiden vesilintujen metsästys pitäisi lopettaa.

Tärkeimmät toimet Kukkian lintukannan ja monimuotoisuuden puolesta tehdään kuitenkin metsässä, jotta järveä tummentava humuskuormitus saataisiin kuriin.

– Avohakkuista pitäisi siirtyä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja metsäojitusta tulisi välttää.