Sidosryhmäverkoston rakentamiseen kannattaa varata aikaa
Suvi-hankkeen vetäjä Marja-Liisa Suomalainen esitteli vesienkunnostushankkeiden etenemistä Kotiranta kuntoon -kurssilla.
Kun sinilevälautat tai vesikasvit valtaavat rannan, ei ole viranomaista, joka rientäisi apuun.
– Vesienhoito ei kuulu kenellekään, Suvi-hankkeen vetäjä Marja-Liisa Suomalainen sanoo.
Mutta järven ympärillä on laaja joukko asianosaisia, asiantuntijoita, edunvalvojia ja muita sidosryhmiä, joihin on pidettävä yhteyttä, kun ryhtyy kunnostamaan järveä. Vesienhoidossa tarvittavan verkoston rakentaminen vie aikaa.
– Pohjatyö vie helposti puoli vuotta tai vuoden. Mutta siihen kannattaa ottaa aikaa. Jos lähtee hätiköiden liikkeelle, voi törmätä vastarintaan, eivätkä asiat etene.
Sidosryhmäverkosto on joka paikkakunnalla hieman erilainen. Sen ytimessä ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Ilman heidän suostumustaan ja mukanaoloaan kunnostus ei etene.
– Suvi-hankkeen alkajaisiksi oltiin yhteydessä paikallisiin MTK- ja MHY-yhdistyksiin. Maan- ja metsäomistajat saivat tiedon hankkeesta omien järjestöjensä kautta, Suomalainen kertoo.
Hän esitteli kokemuksiaan Kotiranta kuntoon -kurssilla.
Hanke tarvitsee veturin ja avaintoimijat
Vesienkunnostuksessa tarvittavan verkoston rakentaminen alkaa siitä, että työlle löytyy veturi ja hänen avukseen 2–5 muuta avaintoimijaa. Esimerkiksi Suvi-hankkeessa Marja-Liisa Suomalaisen apuna toimii kolmehenkinen ydintiimi.
Pälkäneellä liikkeellelähtöä helpotti se, että ydintiimiin saatiin keskeinen vesialueen omistaja, Aitoon kalastuskunnan puheenjohtaja Thomas Penttilä.
– Kun soittelin ja kyselin varovaisesti, että kiinnostaisiko tällainen hanke, Tomppa sanoi, että teitähän tässä on odotettukin, Marja-Liisa Suomalainen kertoo.
Penttilä oli halunnut laajentaa osakaskunnan toimintaa kalanistutuksista vesien hoitoon. Into oli lopahtanut, kun hänelle valkeni sidosryhmäverkoston laajuus ja työn valtava määrä. Suvi-hanke tarttui juuri siihen.
Kun ydinryhmä on kasassa, on aika ottaa yhteyttä tärkeimpiin sidosryhmiin.
– Helpoiten kunnostus etenee, jos aloite siihen tulee maan tai vesialueen omistajilta.
Suomalainen neuvoo kuuntelemaan maanomistajia ja osakaskuntia ja etenemään heidän näkemystensä mukaan.
Asiantuntija avuksi tiedon keruuseen ja verkoston rakentamiseen
Kunnostushankkeen alkuvaihe on tiedonkeruuta ja verkostojen rakentamista. Järven kehityssuunnasta kertovien mittaustulosten kerääminen, mahdollisten lisätutkimusten teettäminen ja erilaisten toimijoiden tavoittaminen voi olla maallikolle ylivoimainen urakka.
– Kannattaa kartoittaa, millaisia asiantuntijaresursseja olisi käytettävissä ja mitä ne maksavat, Marja-Liisa Suomalainen sanoo.
Viimeistään tässä vaiheessa on selvitettävä rahoituskanavia kunnostukseen ja sen suunnitteluun. Suvi-hanke on laatinut suunnitelmia Leader-rahoituksella, jonka avustusprosentti on ELY-keskuksen avustusta suurempi.
Rahoittajat suosivat valuma-aluekunnostusta. Järvessä tehtäviin toimiin, esimerkiksi vesikasvillisuuden niittoon rahaa saa nihkeämmin.
Omarahoitusosuutta voi pienentää talkootyöllä ja ulkopuolisella rahoituksella, jota voi hakea esimerkiksi vesienhoitoa tukevilta yrityksiltä ja säätiöltä. Pälkäneellä tätä työtä tekee Aito Suvi ry.