Thomas Penttilä Suvi-seminaarissa: Ihminen on vaikuttanut vesiin satojen vuosien ajan
Thomas Penttilä tarkasteli Suvi-seminaarissa Kukkian muutosta vuosituhansien aikana.
– Kukkia ei ole luonto- vaan kulttuurimaisemaa, jossa ihmisen kädenjälki näkyy monella tavalla, Kukkian historiaa Suvi-seminaarissa esitellyt Aitoon kalastuskunnan puheenjohtaja Thomas Penttilä sanoo.
Ensimmäiset asukkaat saapuivat järven rannoille jääkauden päätyttyä, kun Itämeren paikalla ollut makean veden järvi oli muuttumassa mereksi. Noin 8000 vuotta sitten saapuneet metsästäjäkeräilijät olivat ennen kaikkea kalastajia.
– Kortteenpohjassa on perusteellisesti tutkittu kivikautinen asuinpaikka, jossa asuttiin yhtäjaksoisesti noin 5500 vuotta.
Ensimmäisten asukkaiden aikaan rantaviiva oli jonkin verran nykyistä ylempänä, sillä järven pinta on laskenut ja sitä on laskettu metritolkulla. Kukkian pinta on silti muuttunut vähemmän kuin muiden suurten vesistöjen.
Suurimmat muutokset on aiheuttanut maan nouseminen, joka jatkuu vielä 11 000 vuotta jääkauden päättymisen jälkeenkin. Se on suurinta länsirannikolla, jota peitti paksuin jääkerros. Siellä maa nousee metrin sadassa vuodessa.
Maan nouseminen ja kallistuminen on muuttanut vesistöjä ja niiden purkusuuntia.
– Esimerkiksi suurin osa Aitoota oli veden alla vielä 1500 vuotta sitten.
Käyttävissä olevan tutkimustiedon mukaan Mallasveden, Längelmäveden ja Pälkäneveden pinta on sen jälkeen laskenut 11 metriä.
Ensimmäiset asukkaat asettuivat Kukkian rannoille kalastamaan ja metsästämään 8000 vuotta sitten.
Vesiensuojeluun herättiin 50 vuotta sitten
Kivikautiset asuinpaikkalöydökset keskittyvät Kukkian rannoille. Rautakauteen mennessä asutus oli siirtynyt paremmille viljelysmaille Aitoon ja Rautajärven seuduille. Viljelyn myötä myös ihmisen vaikutus vesistöihin lisääntyi. Kasketuilta rinnepelloilta huuhtoutui vesiin rehevöittäviä ravinteita.
– Kaskiviljely oli tehokasta ja tuottoisaa. Maalauksissa sen ajan ihmiset raatavat kaskenpoltossa, mutta se oli kertaluonteinen ponnistus, jonka jälkeen pelto tuotti muutaman vuoden jopa kymmenen kertaa paremmin kuin nykyinen viljely, Thomas Penttilä sanoo.
Kaskiviljelyä alettiin rajoittaa pari sataa vuotta sitten. Syynä ei ollut metsien tai järvien suojelu, vaan hiiltä ja propsipuuta tarvittiin tehtaissa ja kaivoksissa.
Vielä viljelyä suurempi vaikutus vesiin oli metsäteollisuudella 1800-luvulta alkaen. Uittoja varten uomia ruopattiin. Uittojen yhteydessä järviin päätyi kaarnaa, toukkia ja uppotukkeja.
– Lyhyeksi jäänyt uittojen aikakausi päättyi 1970-luvulla.
Silloin järvien suurimpia kuormittajia olivat asutuksen ja teollisuuden jätevedet, jotka laskettiin puhdistamattomina järviin.
– 1970-luvulla herättiin siihen, etteivät järvet kestä mitä tahansa.
Pistekuormitus saatiin kuriin jätevedenpuhdistamoiden ja viemäröinnin ansiosta, mutta järvien tila ei ole kohentunut. Syynä on monesta eri lähteestä kertyvä hajakuormitus.
Metsien ja soiden ojituksen vuoksi järviin kertyy tummentavaa humusta. Peltoja lannoitetaan maltillisemmin kuin takavuosikymmeninä, mutta sateiden ja eroosion huuhtomat ravinteet rehevöittävät silti vesiä. Aito Suvi ry keskittyy ennen kaikkea pelloilta kertyvän kuormituksen pienentämiseen.
| Liite | Size |
|---|---|
| Thomas Penttilän esitys Suvi-seminaarissa 15.6.2024 | 963.49 KB |