Vähätuottoisista ranta- ja suometsistä voi saada Metso-korvauksen

Tomi Riihiranta
Tomi Riihiranta esitteli Kotiranta kuntoon -kurssilaisille Metso-kohteitaan.

Luopioislainen Tomi Riihiranta tarjosi 11 vuotta sitten muutamaa metsäkohdetta Metso-ohjelmaan.

– Olin yhteydessä Metsäkeskukseen. Sieltä käytiin katsomassa, soveltuvatko kohteet ohjelmaan. Päätös ja korvaus tulivat aika pian, Riihiranta kertoo.

Hänen mielestään ohjelmasta on tehty metsänomistajalle helppo ja yksinkertainen.

– Jos metsästä löytyy sopiva luontokohde, riittää että on yhteydessä Metsäkeskukseen.

Viisi vuotta sitten Riihiranta tarjosi mukaan uusia kohteita, ja nyt Niemikunnan metsissä on 15 Metso-kohdetta.

– Ohjelmaan sopivat metsälain mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt, kuten tietyntyyppiset suot sekä purojen ja järvien rannat.

Sopimuksen voi tehdä pysyvästi tai määräaikaisesti. Riihiranta on mukana kymmenvuotisella sopimuksella.

– Puuston arvosta maksetaan kertakorvaus suojelukauden alussa.

Vuosi sitten Riihiranta uudisti ensimmäisten kohteiden sopimukset.

– Ne tarkastettiin uudestaan. Yhden kohteen korvaus tuli ehdollisena, sillä lehtoon oli kasvanut aluspuusto. Nuori kuusinäreikkö on poistettava, jotta se pysyy lehtipuuvaltaisena.

Sopimuksen uusiminen kesti aiempaa kauemmin.

– Uusia kohteita on jonossa niin paljon, Kotiranta kuntoon -kurssilaisille Metso-kohteitaan esitellyt Riihiranta arvelee.

 

Maisemanhoitoa ja vesiensuojelua

Metso-kohteet muodostavat noin kuusi prosenttia Tomi Riihirannan metsistä. Pienialaisilla kohteilla ei ole suurta taloudellista merkitystä. Rannoissa voisi tehdä korkeintaan harvennushakkuita, eikä rantakallioilla, haapalehdoissa ja suoniityillä kasva arvopuustoa.

– Toisaalta suokohteissa myöskään korvaus ei ole kovin kummoinen, hän sanoo.

Riihirannan kiinnostusta Metso-ohjelmaan lisäsi historiaharrastus.

– Kolmessa kohteessa on vanha torpan asuinpaikka. Halusin suojella niiden kivijalat ja muurien jäänteet.

Ranta- ja suokohteet edistävät myös vesiensuojelua. Hakkuiden yhteydessä maa muokattaisiin istutuskuntoon, mistä vapautuisi humusta vesistöön. Rantametsien vaaliminen on myös maisemanhoitoa.

– Monella metsänomistajalla voisi olla vesistöjen ja laskuojien liepeillä Metso-ohjelmaan sopivia kohteita, joilla ei ole juuri metsätaloudellista arvoa, Tomi Riihiranta uskoo.