Vähätuottoisista ranta- ja suometsistä voi saada Metso-korvauksen
Luopioislainen Tomi Riihiranta tarjosi 11 vuotta sitten muutamaa metsäkohdetta Metso-ohjelmaan.
– Olin yhteydessä Metsäkeskukseen. Sieltä käytiin katsomassa, soveltuvatko kohteet ohjelmaan. Päätös ja korvaus tulivat aika pian, Riihiranta kertoo.
Hänen mielestään ohjelmasta on tehty metsänomistajalle helppo ja yksinkertainen.
– Jos metsästä löytyy sopiva luontokohde, riittää että on yhteydessä Metsäkeskukseen.
Viisi vuotta sitten Riihiranta tarjosi mukaan uusia kohteita, ja nyt Niemikunnan metsissä on 15 Metso-kohdetta.
– Ohjelmaan sopivat metsälain mukaiset erityisen arvokkaat elinympäristöt, kuten tietyntyyppiset suot sekä purojen ja järvien rannat.
Sopimuksen voi tehdä pysyvästi tai määräaikaisesti. Riihiranta on mukana kymmenvuotisella sopimuksella.
– Puuston arvosta maksetaan kertakorvaus suojelukauden alussa.
Vuosi sitten Riihiranta uudisti ensimmäisten kohteiden sopimukset.
– Ne tarkastettiin uudestaan. Yhden kohteen korvaus tuli ehdollisena, sillä lehtoon oli kasvanut aluspuusto. Nuori kuusinäreikkö on poistettava, jotta se pysyy lehtipuuvaltaisena.
Sopimuksen uusiminen kesti aiempaa kauemmin.
– Uusia kohteita on jonossa niin paljon, Kotiranta kuntoon -kurssilaisille Metso-kohteitaan esitellyt Riihiranta arvelee.
Maisemanhoitoa ja vesiensuojelua
Metso-kohteet muodostavat noin kuusi prosenttia Tomi Riihirannan metsistä. Pienialaisilla kohteilla ei ole suurta taloudellista merkitystä. Rannoissa voisi tehdä korkeintaan harvennushakkuita, eikä rantakallioilla, haapalehdoissa ja suoniityillä kasva arvopuustoa.
– Toisaalta suokohteissa myöskään korvaus ei ole kovin kummoinen, hän sanoo.
Riihirannan kiinnostusta Metso-ohjelmaan lisäsi historiaharrastus.
– Kolmessa kohteessa on vanha torpan asuinpaikka. Halusin suojella niiden kivijalat ja muurien jäänteet.
Ranta- ja suokohteet edistävät myös vesiensuojelua. Hakkuiden yhteydessä maa muokattaisiin istutuskuntoon, mistä vapautuisi humusta vesistöön. Rantametsien vaaliminen on myös maisemanhoitoa.
– Monella metsänomistajalla voisi olla vesistöjen ja laskuojien liepeillä Metso-ohjelmaan sopivia kohteita, joilla ei ole juuri metsätaloudellista arvoa, Tomi Riihiranta uskoo.