Viljelijäkahveilla kuultiin tilusjärjestelystä: kaikki hyötyvät, kun viljelysmaat kootaan isommiksi kokonaisuuksiksi ja lähemmäs tilakeskusta

Maatilojen määrä Suomessa puolittuu noin 25 vuoden välein. Sodista alkaen jatkunut kehitys on johtanut siihen, että tuotantoaan jatkavat tilat ovat entistä suurempia. Niiden viljelysmaat ovat usein pirstoutuneet pitkin pitäjiä, koska peltoja ostetaan ja vuokrataan sieltä, missä niitä on tarjolla.

Suomessa viljellään turhan pieniä peltotilkkuja, jotka sijaitsevat kaukana tilakeskuksesta.

– Keskimääräinen lohkokoko on vain 3,18 hehtaaria, kun Ruotsissa se on kymmenen hehtaaria ja Virossa kuusi hehtaaria, Maanmittauslaitoksen toimitusinsinööri Joel Pulkkinen esittelee tilastotietoa.

Peltolohkot ovat keskimäärin 4,3 kilometrin päässä talouskeskuksesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana etäisyys on kasvanut viidenneksellä. Kulkeminen nielee entistä enemmän aikaa ja nykyisillä polttoainehinnoilla myös rahaa. 

– Tilusjärjestelyn avulla peltolohkot voidaan koota lähemmäs talouskeskusta ja kasvattaa lohkokokoa, Pulkkinen sanoo.
 

Tilusjärjestelystä koituu paljon hyötyjä

Tilusjärjestelyssä vaihdetaan kiinteistöjä maanomistajien kesken, jotta saadaan muodostettua isompia ja helpommin viljeltäviä kokonaisuuksia.

Ajan ja rahan säästön lisäksi järjestelystä koituu paljon muitakin hyötyjä. Suuremmille lohkoille on helpompi järjestää kuivatus ja kulku. Peltoja pilkkovat ojat voidaan siirtää tai putkittaa, jolloin suurilla nykykoneilla ei tarvitse pyöriä ahtaissa nurkissa. 

– Vesienhallinta paranee, päästöt pienenevät, rajat, tilarakenne ja tieoikeudet selkeytyvät, liikenneturvallisuus paranee, raivaustarve vähenee, viljelykustannukset pienenevät ja tuottavuus paranee, Pulkkinen luettelee tilusjärjestelystä koituvia hyötyjä.

– Tilusjärjestelyn myötä alue säilyy elinvoimaisena ja kehittyy.
 

Tilusjärjestelyn yhteydessä tukea ympäristötoimiin

Suvi-hanke kutsui Joel Pulkkisen viljelijäkahveille esittelemään tilusjärjestelyä, koska sen avulla voidaan parantaa peltojen kasvukuntoa. Siitä hyötyvät myös järvet: kun pellot tuottavat hyvin satoa, vesiin päätyy vähemmän rehevöittäviä ravinteita.

Kiinnostus peltojen parantamiseen lisääntyy, jos viljeltävänä on omia maita tilan lähellä, eikä vuokrapeltotilkkuja kaukana.

Tilusjärjestelyiden yhteydessä voidaan tehdä peltojen vesitaloutta parantavia ja vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, jos maanomistajilla on siihen kiinnostusta. 

Salaojitukset, valtaojien perkaukset, siirrot ja putkitukset sekä muut peruskuivatustyöt maksetaan ensin kokonaan valtion varoista. Maanomistajien maksettavaksi jäävä 50 prosentin osuus lainoitetaan ja peritään viljelijöiltä vasta tilusjärjestelyn jälkeen.

Joutomailta voi löytyä paikka myös kosteikolle. Sen perustamiseen ja hoitoon saa hyvin tukea.

– Tuki voi kattaa kosteikon tekemisen kokonaan ja Makera on valmis kattamaan maanvaihdosta mahdollisesti koituvan tappion, Pulkkinen kertoo.

Tilan tuotannollinen peltopinta-ala ei pienene ympäristötoimien vuoksi.
 

Sekä peltoja että metsiä voidaan vaihtaa

Tilusjärjestelyjä tehdään Suomessa vuosittain noin 9000 peltohehtaarilla. Parhaassa vauhdissa ollaan Pohjanmaalla. Siellä sekä tarve että mahdollisuudet ovat suurimmat, sillä laajat peltoaukeat ovat pirstoutuneet pieniksi lohkoiksi.

Tilusjärjestelyalueen on muodostettava tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Yleensä se on kooltaan noin 100–1500 hehtaaria. Mukana voi olla niin peltoa kuin metsääkin.

Tilusjärjestely käynnistyy maanomistajien hakemuksesta maksuttomalla selvityksellä, jossa tarkastellaan muun muassa maanomistus- ja -vuokraustilannetta sekä viljelijöiden tuotantosuuntia.

Maanomistaja- ja viljelijähaastattelujen avulla selvitetään hankkeen kannatus sekä toiveet ja kiinnostukset eri alueisiin.

– Alueelta etsitään vastinpareja vaihdoille.

Jos maanomistajilta löytyy myyntihalukkuutta, valtio voi ostaa maat, jotka jaetaan tilusjärjestelyssä mukana oleville korvausta vastaan.

Selvitysvaiheessa arvioidaan myös hankkeen taloudellinen kannattavuus kustannus- ja hyötylaskennan avulla.

– Tilusjärjestely voidaan suorittaa, jos siitä saatava hyöty on kustannuksia ja haittoja suurempi, Pulkkinen sanoo.

Maanomistajien toiveiden mukainen tilussijoitus

Mikäli maanomistajat haluavat, selvitysvaiheen jälkeen edetään varsinaiseen tilusjärjestelytoimitukseen. Sen alkajaisiksi toimitusinsinööri haastattelee maanomistajat uudelleen ja tekee heidän toiveidensa ja tarpeidensa pohjalta ensimmäisen jakosuunnitelmaehdotuksen. Sitä tarkennetaan maanomistajaneuvotteluissa.

Viljelijöiden peltoala pyritään pitämään vähintään samana. Uuden tilussijoituksen lähtökohtana ovat maanomistajien tarpeet ja toiveet.

Kun päätös maiden jakamisesta on tehty, tarkastetaan vaihtuvien maiden rajamerkit ja merkataan uudet rajat, suunnitellaan ja toteutetaan mahdolliset ojitustyöt, sovitaan tieoikeuksista ja rekisteröidään muutokset kiinteistötietojärjestelmään.

– Maanmittauslaitoksen rooli on kuljettaa maanomistajat tilusjärjestelyn prosessin läpi siten, että maanomistajien toiveisiin vastataan mahdollisimman hyvin ja puolueettomasti, Pulkkinen sanoo.
 

Maanomistaja säästyy veroilta ja lohkomiskuluilta

Tilusjärjestelyssä omistajaa eivät vaihda alueen kaikki pellot. Alueella voi olla myös maanomistajia, joille ei tule muutoksia.

Peltojen vaihdosta ei koidu maanomistajille varainsiirtoveroseuraamuksia eikä lohkomis- tai lainhuutokuluja.

– Maistaan luopuvien maanomistajien osalta veroetu on noin 12 prosenttia kauppahinnasta, Pulkkinen laskee.

Järjestelyn yhteydessä viljelijän hallintaan tulleita korvauskelvottomia peltoaloja on mahdollista saada korvauskelpoiseksi maksimissaan viisi hehtaaria.

Tilusjärjestelyn suunnittelu eli valtaosa hankkeesta on maanomistajille maksutonta, ja vasta järjestelyn toteutus maksaa. Kustannuksia kertyy vaihtuvien lohkojen arvoeroista ja toimituskustannuksista. Lasku jaetaan maanomistajien kesken saadun hyödyn suhteessa. 

– Toimituskustannusten karkea hintahaitari on 300–600 euroa vaihtuvaa peltohehtaaria kohti, Pulkkinen sanoo.
 

Vuosien hanke ja paljon kokouksia

Parhaillaan tilusjärjestelymahdollisuuksia selvitetään 13 alueella ja yhteensä 35 000 hehtaarilla. Tilusjärjestelyprosessi kestää koosta riippuen 2–5 vuotta.

Pulkkisen esimerkkikohde Sastamalassa vei reilut kaksi vuotta. Se käynnistyi keväällä 2021 tilaisuuksilla, joissa tilusjärjestelyä esiteltiin viljelijöille. Niiden innoittamana 11 maanomistajaa haki selvitystä.

Selvitysalueen koko oli yhteensä noin 2 000 hehtaaria, josta peltoa noin 1 200 hehtaaria. Lopulliseksi toimitusalueeksi tarkentui 379 hehtaaria, josta peltoa on noin 250 hehtaaria. Omistajaa vaihtoi 90 peltohehtaaria ja kaksi metsähehtaaria. 

Tilusjärjestelyssä oli mukana kolmisenkymmentä maanomistajaa. Peltolohkojen määrä väheni 74:stä 30:een. Keskimääräinen lohkokoko kasvoi 3,1 hehtaarista 7,6 hehtaariin. 

Tilusjärjestelyn yhteydessä parannettiin peltojen kuivatusta. 17 peltohehtaaria salaojitettiin. Ojia putkitettiin 3,75 kilometriä ja perattiin 0,7 kilometriä. Kustannuksista puolet maksaa valtio ja loppuosuus lainoitettiin. 

Maanomistajille koituva laskennallinen hyöty oli 430 000 euroa ja kokonaiskustannukset 350 000 euroa. Niistä maanomistajille jää vain osa, sillä he maksavat 25 prosenttia toimituskustannuksista ja puolet kuivatushankkeen kustannuksista.

Pälkäneellä keskimääräistä pienempi lohkokoko

Tilastotieto kertoo, että Pälkäneellä viljellään pienempiä lohkoja kuin muualla maassa. Keskimääräinen lohkokoko 2,6 hehtaaria on yli puoli hehtaaria maan keskiarvoa pienempi. Pellot sijaitsevat keskimäärin 4,8 kilometrin päässä tilakeskuksesta. Matkaa kertyy puoli kilometriä keskimääräistä enemmän.

Peltojen kiinteistörakenneselvityksen perusteella Pälkäneellä on alueita, jotka hyötyisivät tilusjärjestelystä. Tilusrakenteen parantamismahdollisuudet ovat suuremmat kunnan länsiosissa, muun muassa Kuisemassa, Kärväntälässä, Kollolassa, Ruokolassa, Onkkaalassa, Kukkolassa, Kirpussa, Luikalassa, Salmentakana ja Sappeessa.

Kunnan itäosissa peltolohkot ovat pienempiä ja kauempana tilakeskuksesta. Tilusjärjestelystä suurin hyöty koituisi Aitoossa, Kaukkalassa, Rautajärvellä, Padankoskella, Kuohijoella ja Puutikkalassa. Myös Holjan, Puutikkalan ja Kuohijoen seudulla on paljon vuokrapeltoja.

– Rakenneselvitys tuottaa ajantasaista tietoa peltoalueiden tilusrakenteesta ja sen aiheuttamasta taloudellisesta haitasta. Sen perusteella voidaan tarkastella, millä alueilla lohkokokoa voisi kasvattaa, Pulkkinen sanoo.

Kiinnostus tilusjärjestelyihin on tällä hetkellä suurta. 

– Selvitys voitaisiin kuitenkin aloittaa Pälkäneellä vuoden 2024 aikana, jos maanomistajat sellaista hakevat, Pulkkinen uskoo.