Viljelykierto ja kasvipeitteisyys pitävät pellot kunnossa ja ravinnehuuhtoumat kurissa
Kotiranta kuntoon -kurssilla kuultiin viljelijänäkemyksiä vesiensuojelusta. Jarmo Oesch minimoi ravinnekuormituksen muun muassa pitämällä pellot ympäri vuoden kasvipeitteisinä. Hänen mailleen valmistui kaksi vuotta sitten Kukkian ensimmäinen kosteikko.
– Meidän kaikki pellot ovat tällä hetkellä kasvipeitteisiä, ja sellaisiksi ne taitavat jäädäkin, ikkunaa rummuttavaa syyssadetta katseleva Jarmo Oesch sanoo.
Sateet huuhtovat vähemmän ravinteita syksyllä vihreiksi jäävistä pelloista. Siitä hyötyvät sekä viljelijät että vesistöt: arvokkaat ravinteet pysyvät pellossa kasvien käytössä.
Jos säät olisivat suotuisammat, Oesch muokkaisi vielä perustettavia heinämaita. Se helpottaisi toukotöiden kiireitä.
– Maat ovat kivisiä, ja kun pintaa raapii pari senttiä pinnasta, kivet nousevat pintaan. Ne on kerättävä pois, jottei heinänkorjuukone rikkoutuisi.
Rautajärven kartanon maita pyritään muokkaamaan mahdollisimman vähän, jotta eroosio jäisi pienemmäksi.
– Olen haaveillut siirtyväni suorakylvöön. Ongelmaksi tulee kuitenkin lannan levitys. Minulla ei ole lietteen multauslaitetta, ja urakoitsijoita ei tahdo saada tänne periferiaan, vaan he keskittyvät mieluummin alueille, joilla on enemmän tiloja.
Kerääjäkasvit sitovat ravinteita ja hiiltä
Maitotila tuottaa runsaasti lantaa. Se on paitsi lannoite, myös maanparannusaine, joka pitää pellot multavina.
Lantaa saa levittää huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Usein pellolle pääsee vasta toukokuussa.
– Vaikka maa näyttäisi keväällä kuivalta, pohjat ovat usein liian märkiä koneille.
Oesch levittää lannan toukojen alle tai syksyllä ennen syysviljojen kylvöä, jotta kasvit käyttäisivät ravinteet, eivätkä ne huuhtoutuisi vesien mukana. Joskus luonto järjestää kuitenkin ikäviä yllätyksiä.
– Kaksi vuotta sitten tuli toukokuussa 50 millimetrin kaatosade juuri, kun maat oli muokattu. Sellaisen pintaeroosion voi välttää vain siirtymällä suorakylvöön.
Rautajärven kartanon pellot tuottavat rypsiä lukuun ottamatta sen mitä lehmät syövät. Satotasot pysyvät suurina nopean viljelykierron ansiosta.
– Puolet pinta-alasta on nurmilla, jotka perustetaan kevätviljoilla. Toisen nurmivuoden jälkeen kylvetään syysvilja.
Viljelykierron ansiosta pellot pysyvät kasvipeitteisinä, mistä on hyötyä myös maan rakenteelle.
– Esimerkiksi italian raeheinä kasvaa viljapellossa lumentuloon saakka. Se sitoo hiiltä ja pidättää ravinteita kevättä varten.
Syväjuuriset kasvit kestävät kuivuutta
Rautajärven kartanon maat on salaojitettu jo varhain. Vanhimmat salaojaputket ovat 1940-luvulta.
– Vanhat ojastot on vielä pysynyt pitämään kunnossa huuhtelulla. Mutta tukkeumat alkavat olla jo niin pahoja, että jossain vaiheessa pellot on salaojitettava uudelleen, Jarmo Oesch sanoo.
Monella muulla pellolla korjausvelka on paljon helpommin hoidettavissa.
– Usein peruskuivatuksen saa kuntoon, kun avaa tukkeutuneet niskaojat ja -kaivot.
Pellot kärsivät märkyyden lisäksi myös kuivuudesta. Oesch on varautunut vaihteleviin sääoloihin kasvivalinnoilla. Nurmilla käytetään syväjuurisia kasveja, jotka saavat vettä jopa kahden metrin syvyydestä.
Peltojen ja vesistöjen väliin jätettävät suojakaistat pienentävät vesistökuormitusta.
– Jos pellot kyntää vesistön reunaan saakka, vedet huuhtoutuvat suoraan järveen.
Peltoja lannoitetaan täsmällisemmin ja maltillisemmin kuin takavuosikymmeninä.
– Typpi tai fosfori ei ole aina rajoittava tekijä, vaan pelto saattaa kärsiä mangaanin, boorin, rikin tai muun hivenaineen puutteesta. Silloin lisäraha typpilannoitukseen ei tuota mitään.
Oesch sanoo, että jotkut hivenainepuutteet pystyy päättelemään viljelyksiä tutkimalla. Tarkempi määritys voidaan tehdä lehdistä otettavista näytteistä.
Vettä voidaan pidätellä metsissä
Jarmo Oesch esitteli viljelijänäkemyksiä vesienhoidosta Kotiranta kuntoon -kurssilla. Hänen maillaan on Kukkian ensimmäinen kosteikko, joka valmistui kaksi vuotta sitten.
– Myllyoja laskee kylän jälkeen melkein kymmenen metriä, joten virtaus on kova. Ideana oli vähentää Rautajärvenlahteen kertyvää kiintoainekuormitusta.
Veden mukanaan kuljettama hienoaines laskeutuu kosteikkoon kesäaikaan, kun vesimäärä on kohtuullinen. Sen sijaan kevättulvien aikaan suurin osa vedestä virtaa kosteikon ohi. Kosteikko toimisi paremmin, jos vedet eivät purkautuisi sellaisella voimalla.
Metsäkeskus suunnittelee metsäojiin pohjakynnyksiä, joiden avulla vettä pidätellään siellä, mistä siitä ei ole haittaa metsän kasvulle. Myös Myllyojaan laskevan Siriojan varrella tarkistellaan, voitaisiinko virtausta hidastaa ennen kuin se tulvii pelloille. Lisäksi ojan varrelle suunnitellaan kosteikkoa ja kaksitasouomia.
Kaikkien kunnostustoimien tehoa parantaisi, jos hakkuiden jälkeen ei enää avattaisi tai kaivettaisi ojia, jotka tuovat vedet nopeasti Myllyojaan.
Janne Pulkka kannustaa viljelijöitä hyödyntämään säätösalaojitukseen ja altakasteluun saatavia tukia.
Maataloudessa tehty paljon vesien hyväksi
KVVY:n suunnittelupalveluiden johtaja Janne Pulkka muistutti, että peltojen poikki virtaavaan ojaan on johdettu monen muunkin vedet, muun muassa taajamien hulevedet.
– Kaikki maankäyttömuodot tarvitsevat kuivatusta. Kuka vastaa ja mihin saakka erilaisista vesiin liittyvistä ongelmista ja epäpuhtauksista? Syyttävä sormi osoittaa helposti uoman alapäässä viljelevää yrittäjää, vaikka maataloudessa on tehty paljon vesien hyväksi.
Pulkka korostaa, että peruskuivatukseen liittyvät tavoitteet ovat yhteisiä kaikille valuma-alueen toimijoille.
– Ne eivät ole ristiriidassa, vaan toisiaan tukevia.
Asioita saadaan aikaiseksi, kun ihmiset kiinnostuvat vesien hallintaan liittyvien järjestelmien tekemisestä ja ylläpidosta. Pulkka uskoo, että tämä tapahtuu, kun jokainen oivaltaa niistä koituvat hyödyt.
– Esimerkiksi kalatalous liittyy olennaisesti vesien hallintaan. Se nostaa rantojen arvoa, kun kalavedet ovat kunnossa. Toisaalta kunnostukseen on helpompi saada rahoitusta, kun siinä on mukana myös kala.
Salaojitus on ympäristöteko
Kokonaisvaltainen vesienhallinta pitää sisällään paljon muutakin kuin pellon sala- ja laskuojat. Peltojen yläpuolella on usein metsiä, joiden ojitus vaikuttaa vesimääriin. Viljelytekniikka ja -kierto sekä peltomaan toimivuus vaikuttavat siihen imeytyykö vai tulviiko vesi pelloilla.
– Veteen sitoutuneet ravinteet jäävät peltoon, kun pintaeroosio ei vie niitä mukanaan. Tämä parantaa myös lähivesistöjen tilaa, Janne Pulkka sanoo.
Turhan moni pelto kärsii tulvista, jotka voivat johtua monista syistä: ojat ja salaojat ovat puutteellisia tai vajaatoimisia, maanpinta on kulunut tai painunut.
– Kun perusrakenteet ovat kunnossa, voidaan miettiä kosteikoita, kaksitasouomia tai pohjakynnyksiä.
Pulkka tietää, että maatalouden vesienhallinnassa on 15–20 vuoden korjausvelka. Siihen tarttumiseen vaikuttavat muun muassa alan tulevaisuudennäkymät.
– Salaojitus on ympäristöteko, sillä salaojahiekka pidättää fosforia. Se, kuinka kauan pidätyskyky riittää, riippuu muun muassa läpimenevän veden määrästä.
Säätösalaojitukseen ja altakasteluun tukea
Ilmastonmuutos lisää äärisäiden määrää. Peltojen pitäisi kestää sekä kaatosateita että pitkiä kuivia jaksoja. Siksi viljelijät joutuvat miettimään muun muassa kesäveden varastointia, säätösalaojitusta ja altakastelua.
Maatalouden uudella ohjelmakaudella kannustetaan säätösalaojitukseen 77 euron hehtaarituella. Altakastelussa tuki on 214 euroa hehtaarilta. Ne on helpointa toteuttaa, jos vettä voidaan varastoida pellon yläpuolella altaassa tai kosteikossa. Vettä voidaan myös pumpata ojasta tai järvestä.
Säätösalaojituksen avulla peltoon voidaan varastoida vettä kuivaksi kaudeksi. Kun pelto pitää saada paremmin koneita kantavaksi, pinnankorkeutta pudotetaan.
Säätösalaojituksen ja altakastelun ansiosta kasvit käyttävät tehokkaammin pellon ravinteita, mistä on hyötyä sekä satotasolle että lähivesille.
– Ne vaativat viljelijältä kuitenkin hieman innostusta, kiinnostusta ja ylläpitoa, Janne Pulkka sanoo.
Veden oikea taso on erityisen tärkeää turvemailla. Kun pohjamaa pysyy kosteana, maat painuvat hitaammin.
Säätösalaojitusta hyödynnetään Pirkanmaata aktiivisemmin Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla, jossa pellot ovat tasaisempia ja alavampia.
– Kiinnostusta löytyy, sillä kun rahoitushaku aukesi, rahat loppuivat kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Toivottavasti määrärahaa saataisiin riittävästi.
Vesitasapaino pitää maan kunnossa
Salaojien lisäksi myös avo-ojissa pitäisi olla sopiva määrä vettä.
– Veden vastapaine vähentää uomaluiskien sortumariskiä, eroosiota ja umpeenkasvua, Janne Pulkka sanoo.
Vesitasapainoa voidaan säätää esimerkiksi kivestä muotoiltavilla pohjapadoilla tai rumpujen eteen jälkiasennettavilla moduleilla.
– Kun maan rakenne on kunnossa ja vesi pysyy uomassa, pelto on koko kasvukauden käyttökelpoinen ja tuotantopanokset saadaan talteen.
Suuri osa maanviljelyn kuormituksesta voi tulla pieneltä alueelta. Esimerkiksi hevos- tai karjatilan ”täsmävesiin” on ulkopuolisen hankala puuttua. Asiat korjaantuvat, kun oivalletaan, mikä hyöty on esimerkiksi siitä, että ratsastuskenttä tai laidun kuivuu nopeammin.
– Kun mietitään rehunvalmistusta, lietelantaliikennettä, pesupaikkoja tai hulevesien hallintaa, huomataan miten työrutiinit ja ylläpito nopeutuvat ja helpottuvat.
Katoaako vesirakentamisen osaaminen?
Vesienkunnostustoimet pyritään nykyisin kohdistamaan ravinteiden lähteille. Savimaiden fosforikuormitusta pienennetään muun muassa kipsikäsittelyllä.
Janne Pulkka ei pidä kipsiä ihmelääkkeenä.
– Kipsiä ei kannata levittää huonoille ja vajaatuottoisille pelloille, joiden kuivatus ei ole kunnossa. Lisäksi pitäisi varmistaa pitkäjänteisyys. Kipsi pidättää fosforia 4–5 vuoden ajan. Mitä tehdään sen jälkeen?
Kipsikäsittely ei sovellu järvien valuma-alueille, sillä kipsin sulfaatti voi voimistaa järvien sisäistä kuormitusta. Sen sijaan voidaan käyttää rakennekalkkia, joka sitoo fosforia ja parantaa savimaiden mururakennetta. Pulkka sanoo, että se kannattaa kohdentaa painanteisiin, joihin pintavedet kertyvät.
Vesienhallinta edellyttää toimivaa ketjua suunnittelupöydältä toteutukseen ja ylläpitoon.
– Kaikilla pitää olla ymmärrys, mitä tehdään.
Vesirakentamiseen liittyvästä osaamisesta pitäisi huolehtia, jotta jatkossakin löytyy kaivurikuskeja, jotka ovat valmiita polkemaan saappaat saveen ja osaavat toimia pehmeissä ja kosteissa kohteissa.
– Kaivureiden hytteihin on tullut hienoja apuvälineitä. 3D-tekniikka auttaa kuitenkin lähinnä siinä, miten kauha liikkuu näytön mukaan. Se ei osaa lukea, miten maaperä reagoi kaivuun yhteydessä tai miten konetta pitäisi liikutella. Maaperään liittyvä havainnointi uhkaa jäädä unholaan.