Puhtaat vedet tuovat muuttajia Pälkäneelle – Juha ja Eeva-Kaarina Soini asettuivat "eläkepirttiin" kymmenen vuotta etuajassa

Kun tilan nimi on Joutsenranta ja järvi on Ihanainen, niin myynnissä oli Joutsenranta Ihanaisen rannalla.

– Teki mieli tehdä kaupat jo nimen perusteella, Juha Soini nauraa.

Kolmilapsisen valkeakoskelaisperheen isä alkoi parikymmentä vuotta sitten kaivata rauhoittumispaikkaa järven rannalta. Perhe viehättyi Ihanaisen idyllistä: vanha tilakeskus pari kilometriä maantieltä ja rannan rauha, jonka takaa moottorivenekielto.

Monet metsäjärvet ovat matalia ja tummavetisiä, mutta Ihanainen on syvä ja kirkas.

– Keväällä järvi voi olla hetken samea, kun vettä on enemmän liikkeellä, mutta kesällä se kirkastuu. Naapuri kehui keittelevänsä kahvinsakin välillä järvivedestä, Juha Soini kertoo.

Muodoltaan sydämen mallinen Ihanainen laskee Kukkiaan Rautajärven kylän tuntumassa. 1,3 kilometrin pituinen ja 650 metriä leveä järvi on Kokemäenjoen vesistön perimmäisiä latvavesiä, jonka vedet kertyvät Laipan metsistä.

Uusi talo vanhaan pihapiiriin

Joutsenrannasta tuli Soinin perheen kesäpaikka 19 vuotta sitten. Perheen aikomuksena oli laajentaa ja korjata asuinrakennus ajan kanssa eläkepirtiksi. Maallemuuttosuunnitelmat toteutuivat kymmenen vuotta etuajassa. Soineista tuli viime vuonna rautajärveläisiä.

– Lopulta valmis talopaketti osoittautui halvemmaksi ja järkevämmäksi kuin vanhan korjaaminen, Juha Soini sanoo.

Talo nousi vanhaan pihapiiriin vajaan sadan metrin päähän rannasta. Se teki jätevesijärjestelmän rakentamisen helpoksi. Pihaan ei tarvittu paljon tekniikkaa sisältäviä pienpuhdistamoita tai monta kertaa vuodessa tyhjennettäviä umpikaivoja, vaan jätevedet ohjataan saostussäiliön ja suodatusmoduulien kautta pellon imeytyskenttään. Tämä tekniikka on mahdollinen, kun poistoputki on yli sadan metrin päässä järvestä.

– Loka-auto käy tyhjentämässä saostussäiliön kerran vuodessa. Muuta huoltoa ei juuri tarvita. Ainoastaan fosforinpoistopumpun saostuskemikaalisäiliötä pitää vilkaista silloin tällöin ja lisätä ainetta tarvittaessa, Juha Soini sanoo.

Korona vauhditti asettumista

Rakennusprojektin yhteydessä Soinit myivät omakotitalon Valkeakoskelta ja hankkivat kaupunkitukikohdaksi kaksion. Ajatuksena oli, että talvella ja rospuuttoaikaan kaupungissa voisi viettää osan viikkoa.

– Olemme tottuneet asumaan työpaikan vieressä. Mutta ei 50 minuutin työmatka tuntunut pahalta, Juha Soini sanoo.

Koronavuoden vuoksi elämä siirtyi Rautajärvelle suunniteltua nopeammin.

– Eihän täällä tiedä koronasta mitään. Korkeintaan lenkkeilijöitä näkee vähän enemmän, kun moni muukin tekee etätöitä.

Etätyöskentely on sujuvaa, sillä sähkölinjan maakaapeloinnin yhteydessä taloon tuli myös valokuitu.

– Piti oikein kysyä, että onnistuuko kuidun vetäminen tännekin. Pikitieltä on kuitenkin matkaa pari kilometriä, Juha Soini kiittelee Pälkäneen Valokuitu Oy:tä, joka on rakentanut yhteydet koko kuntaan.

Soinit ihastuivat paitsi Ihanaisen idylliin myös vanhaan tilakeskukseen, jonka pihapiirissä oli navetta, joka toimii varasto- ja askartelutilana. Navetan päätyyn on tehty myös ”papubaari”, joka toimii idyllisenä juhlapaikkana muun muassa juhannuksena, säällä kuin säällä.

– Emme ole niinkään kuntosali-ihmisiä, vaan tykkäämme enemmänkin hyötyliikunnasta. Täällä tulee oltua koko ajan ulkona ja värkkäiltyä, puuhasteltua ja kalasteltua, Soinit kuvaa elämänmuutosta.

– Mikään ei ole pakollista, mutta silti koko ajan häpistellään jotakin. Olemme tottuneet ajatukseen, että vaikka paljon tehdään, niin paikka ei taida valmistua koskaan. Kun jotain saa valmiiksi, niin melkein voi aloittaa uuden kierroksen toisesta päästä, Eeva-Kaarina Soini sanoo.

Ranta rauhoittaa

Juha Soini uskoo, että suomalaiset ovat geeneiltään edelleen maalaisia.

– Minunkin molemmat vanhemmat ovat maalta lähtöisin.

Ei siis ole ihme, jos tuntee vetoa rauhoittavien vetten äärelle.

– Huomasin itsestäni, miten syke laskee, mieliala kohenee ja stressi helpottaa.

Maalle asettuminen on saanut näkemään vuodenajat eri tavalla kuin kaupunkiympäristössä.

– Kun luonto on lähellä, sen äänet kuulee ihan eri tavalla. Esimerkiksi jäiden lähtö on upeaa seurattavaa. Ne pitävät kuminaa ja huminaa, ja yhtäkkiä siinä onkin jo ensimmäiset joutsenet avovedessä, Eeva-Kaarina Soini sanoo.

Myös keväisen luonnon herääminen on huumaava kokemus.

– Koiralenkillä ei kuulu mitään muuta kuin linnun viserrystä.

Syksyn pimeys ja hiljaisuuskin on erilaista, kun ympärillä ei ole katuvaloja eikä hälyä.

– Vanhassa torpassa ei ollut hämärävaloja tai muuta tekniikkaa. Kun sammutti valot, niin oli ihan sama, oliko silmät auki vai kiinni. Oli oikeasti pimeää ja hiljaista, eikä nähnyt tai kuullut mitään. On helppo ymmärtää, että ennen telkkariaikaa mentiin ajoissa nukkumaan. Itsekin rupesi seitsemän jälkeen haukottelemaan, Juha Soini kertoo.

– Mutta emme me ole sulkeutuneet hiljaisuuteen, vaan kesään kuuluvat elämän äänet, esimerkiksi kun lapset polskivat rannassa, Eeva-Kaarina Soini sanoo.

Mitään ei pestä järvessä

Rantasaunan lämmittäminen on Soineille kevään merkki. Talviturkki heitettiin heti, kun jäät lähtivät.

– Uutena vuotena oli sen verran ohuet jäät, että teimme avannon. Mutta sen pidemmälle talviuintikausi ei jatkunut, vaan rantasauna on lähinnä kesäkäytössä.

Järvimaisemaan ei kyllästy, ja erityisen upea se on kesäyössä.

– Joskus jaksaa valvoa niin, että näkee aamuyön tunteina veden pinnasta nousevan usvan, Eeva-Kaarina Soini sanoo.

Soinit arvostavat järven puhtautta ja haluavat pitää sen sellaisena. Viime kesinä he ovat kuitenkin huolestuneet veteen ilmestyneistä pikkuhippusista. Onko kyse ollut sinilevästä?

– Esimerkiksi Vanajavedellä on ollut jo pitkään sinilevää, merenrannoista puhumattakaan. Täällä ei ole mitään saastuttavaa, vaan vedet tulevat Laipan metsistä ojia pitkin. Isännät ovat jättäneet rantakaistaleet rehulle, jotta pelloilta ei pääse ravinteita vesiin.

Soinit pyrkivät itsekin elämään niin, ettei vesiin pääse mitään.

– Rantasaunaan ei tule vesijohtoa, vaan veden kanto on hyvää kuntoilua, Juha Soini sanoo.

Pesuvedet johdetaan saostuskaivoon, eikä järvessä pestä itseä eikä mitään muutakaan.

– Joka kylässä on hyvät matonpesupaikat, Eeva-Kaarina Soini kehuu.

Puhtaat vedet tuovat elinvoimaa

Puhtaat vedet houkuttelevat rannoille mökkiläisiä ja asukkaita, jotka tuovat verotuloja ja kauppaeuroja. Pälkäneellä muuttajilla on usein ennestään kytkös paikkakuntaan. Paluumuuttajat hakeutuvat tuttuihin maisemiin eläkeikää lähestyessään ja mökkiläiset asettuvat pysyvästi rannoille.

– Koronavuosi on saanut entistä useammat miettimään maallemuuttoa, Eeva-Kaarina Soini sanoo.

Maallemuuton ei tarvitse olla joko–tai -valinta, sillä maaltakin pääsee kaupungin rientoihin. Soineilla tätä helpottaa ainakin toistaiseksi kaupunkitukikohta.

– Mutta tarvitaanko sitä vielä eläkepäivillä? Sitä ei ole vielä halunnut miettiä ihan loppuun saakka, Eeva-Kaarina myöntää.

Maalaiselämän mutkattomuus on ollut Soineille myönteinen yllätys.

– Kun talolle piti ruveta kaivamaan pohjia, konemies löytyi naapurista. Kun ruohonleikkuri meni rikki, vein sen kylälle talon nurkalle, josta korjaaja haki sen. Paras oli juhannuksen aatonaatto, kun tulimme kotiin ja täällä oli pieni vesivahinko. Kaupungin putkimiehet olivat jo matkalla mökeilleen, mutta paikallinen putkimies tuli parissa tunnissa, Juha Soini kiittelee.