Sinilevä kertoo rehevöitymisestä

Juhannusta edeltävän viikon helteet saivat hakeutumaan rannoille. Monen laiturin kupeessa odotti ikävä yllätys: veden seasta erottui sinilevähippusia. Paikoin levä oli muodostanut vihreitä lauttoja.

Sinilevä ei ole levä, vaan yhteyttävä bakteeri, joka mahdollisti 3,5 miljardia vuotta sitten elämän syntymisen: korkeampien elämänmuotojen kehittyminen perustui sinilevän tuottamaan happeen ja lehtivihreään.

Nykyihmiselle sinilevä kertoo vesistön rehevöitymisestä. Se tarvitsee kasvaakseen lämpöä, valoa ja ravinteita, fosforia ja typpeä. Osa sinilevistä osaa sitoa typpeä ilmasta, joten levien kasvu riippuu fosforista.

Sinilevä käyttää ravinteenaan veteen liuennutta fosforia. Fosforia huuhtoutuu järviin laskuojien mukana soilta, metsistä ja pelloilta. Osa fosforista painuu pohjasedimenttiin, josta se pääsee liukenemaan vesiin hapettomissa oloissa. Silloin järvi kuormittaa itse itseään.

Pälkäneen vedet ovat pääosin hyvässä kunnossa. Suvi-vesiensuojeluhankkeen viime talvena teettämien vesitutkimusten mukaan Pälkäneveden syvänteissä riitti happea.

Järven vesi vaihtuu koko ajan. Kesähelteellä pinnasta haihtuu muutama millimetri päivässä. Lisäksi vettä virtaa alapuoliseen vesistöön. Veden pinta laskee, kun valuma-alueen laskuojia pitkin ei tule yhtä paljon vettä kuin järvestä haihtuu ja virtaa pois.

Veden viipymä eli veden vaihtuminen kokonaan vaihtelee muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Suurissa järvissä viipymä on yleensä pidempi. Esimerkiksi Längelmäveden vesi vaihtuu kokonaan vajaassa neljässä vuodessa.

Veteen liuenneet ravinteet poistuvat virtauksen mukana tai painuvat pohjasedimenttiin. Jos laskuojat eivät tuo tilalle lisää, ravinteiden määrä vähenee.

Sinileviä nyt ruokkiva fosfori on päätynyt veteen muutaman viime vuoden aikana laskuojista. Suvi-vesiensuojeluhanke pyrkii vähentämään ravinteiden määrää tukemalla laskuojien kunnostajia. Hanke tarjoaa apua kosteikoiden ja laskeutusaltaiden suunnitteluun ja rahoitukseen.

Kosteikot ja laskeutusaltaat pidättävät osan laskuojien ravinteista, jotka voidaan käyttää maanparannusaineina pelloilla. Laskuojien kunnostuksesta innostuneet isännät suunnittelevat myös salaojituksen parantamista. Sekä pellot että järvet hyötyvät, jos ravinteet pysyvät kasvien käytössä, eivätkä huuhtoudu vesiin.

Ilmastonmuutos on lisännyt ravinteiden huuhtoutumista. Talvella kasvipeitteettömään maahan satava vesi vie mukanaan ravinteita. Myös viime kevään rankkasateet huuhtoivat pelloilta pintamaatkin ojiin.

Sinilevä on yleensä rehevöityneiden järvien vitsaus. Alkukesästä levää on havaittu myös Pälkäneen suurilla, karuilla ja kirkasvetisillä järvillä Mallasvedellä, Pälkänevedellä ja Kukkialla. Hellepäivien tuulet ovat sekoittaneet levähippuset veteen, mutta kun sää tyyntyy ja pintavesi lämpenee, levät voivat muodostaa lauttoja, jotka ajautuvat tuulten mukana rantoihin.

Kun rannassa näkyy sinilevää, vettä ei tule juoda tai käyttää löylyvetenä, sillä osa leväkukintojen syanobakteereista tuottaa hermo- ja maksamyrkkyjä.