Happikato herätteli Kantolanlahden ranta-asukkaat

”Happivaje oli hyvin voimakas jo päällysvedessä. Syvemmällä happea oli hyvin niukasti ja pohjan lähellä sisäinen kuormitus nosti ravinnepitoisuuksia.”

Rautajärven Kantolanlahdelta maaliskuun lopussa 2022 otettujen vesinäytteiden tutkimusraportti herättää huolta Kukkian koilliskolkan tilasta. Kaloille turvallisena happipitoisuuden rajana pidetään viittä milligrammaa litrassa. Kantolanlahden pintavedessä happea oli 4,9 milligrammaa, viiden metrin syvyydessä enää 0,4 milligrammaa ja syvänteessä 0,3 milligrammaa.

Hapettomissa oloissa pohjaan painuneet ravinteet vapautuvat takaisin veteen ja aiheuttavat sisäistä kuormitusta. Kantolanlahden syvänteestä mitattiin fosforia 42 mikrogrammaa litrassa. Pintavesissä fosforipitoisuus oli samalla reilun 20 mikrogramman tasolla kuin Pihtisalmen ja Läyliän talviaikaisissa mittauksissa.

Sulkavat ja ruutanat lisääntyneet

– Ei lahdesta ole osattu olla erityisen huolissaan. Mitään merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut: vesi ei ole erityisen sameaa, eikä talvikalastajien verkoissa ole ollut kuolleita kaloja. Lähinnä on puhuttanut Kukkian pinnankorkeus, sillä loppukesästä matalilla rannoilla vesi laskee turhan alas, Terttu Salmela sanoo.

Herättelevä tutkimustulos sai hänet kutsumaan väen koolle. Salmelan jakama kirje toi kaksi kolmasosaa Kantolanlahden ranta- ja kesäasukkaista Rautajärven koululle lokakuun viimeisenä lauantaina. Monet heistä ovat uineet ja kalastelleet lahdella vuosikymmeniä. Sinä aikana merkittävin muutos on ollut kasvillisuuden lisääntyminen.

Rehottavaa kaislikkoa on niitetty kesäisin käsipelillä ja talvella niittokoneella järven jäältä. Rantojen umpeenkasvua on vauhdittanut ravinnekuormituksen lisäksi myös rannoilla tapahtunut muutos: laiduntava karja ja piisamit eivät enää syö kasvillisuutta.

Kalastajien kokemuksien perusteella happikato ei ole pysyvä tai toistuva ilmiö. Lahdelta nousee hyvin erityisesti ahventa ja haukea.

– Viime talvena kalaa tuli edellistalvia vähemmän. Edellisvuosina talviverkoissa on ollut paljon sulkavaa ja ruutanaa. Toissa talvena laskin 300 sulkavaa, 30 vuoden ajan Kantolanlahdella kalastanut Matti Lehtinen kertoo.

Kunnostussuunnitelma avaa rahahanat

Kantolanlahden vesi vaihtuu kapean ja matalan Herninsalmen kautta. Alle puolen metrin syvyinen salmi oli kasvamassa umpeen vuosituhannen vaihteessa. Kasvillisuutta ryhdyttiin niittämään, ja 15 vuotta sitten salmessa tehtiin imuruoppaus. Salmeen saatiin 60–80 senttimetrin syvyinen ja neljän metrin levyinen väylä. Vuosien kuluessa kertynyt kiintoaines on kuitenkin hidastanut veden vaihtuvuutta etenkin matalan veden aikaan.

– Jos salmea ei olisi niitetty, siitä ei pääsisi enää ollenkaan kulkemaan, Pekka Penttilä sanoo.

Hän on ajanut kasvillisuuden koneellaan muutamaan kertaan joka kesä kulkiessaan niittopuuhiin Kantolanlahdelle. Parturoitua väylää lukuun ottamatta salmi kasvaa kuitenkin jo niin vahvaa juurimattoa ja puuta, ettei siihen enää pysty koneella.

Kantolanlahden väki piti selvänä, että salmi on ruopattava uudelleen. Sen avaaminen kohentaa Kantolanlahden tilaa, mutta ei poista varsinaista ongelmaa: lahteen kertyy liikaa ravinteita. Niiden määrää voidaan vähentää pelloilla ja laskuojien varsilla.

Siksi päätettiin, että Kantolanlahdelle laaditaan kokonaisvaltainen kunnostussuunnitelma. Sen avulla saadaan tietoa, mitä lahden ympärillä voi ja kannattaa tehdä.

Suunnitelman avulla päästään hakemaan rahoitusta kunnostustoimien toteuttamiseen. Jos hanke etenee ripeästi, rahoitusta voitaisiin hakea vuoden päästä. Sitä ennen tehostetaan rantojen talviaikaista niittoa. Kahvipöydän äärellä sovittiin saman tien, että niittokoneen kanssa voidaan käydä myös naapurin rannassa. Hapenkulutus vähenee, kun kasvillisuus ei jää veteen hajoamaan ja keväällä kasvusto sitoo jälleen ravinteita vedestä.

Missä vesiä ja ravinteita voisi pidätellä?

Kantolanlahti saa vetensä kolmesta ojasta. Lokakuun alussa maastokatselmuksessa tutustuttiin Muurankorven suolta alkunsa saavaan metsäojaan, joka laskee lahden itäisimpään pohjukkaan.

Oja saa vetensä sadan hehtaarin valuma-alueelta, jossa on tehty puunkorjuuta ja metsän uudistusta. Mikäli ojan vesi on kovin humuspitoista, se lisää hapenkulutusta järvessä. KVVY:n asiantuntijan mielestä ojan varrella voitaisiin pidätellä vesiä ja ravinteita kosteikon avulla. Sellaiselle suunnitellaan tarvittaessa sopiva paikka.

Kantolanlahdelle laadittavassa suunnitelmassa käydään läpi muutkin laskuojat. Ennen suunnittelun käynnistymistä kutsutaan koolle hiljaiseloa viettänyt osakaskunta, joka omistaa vesialueet.

Erilaisia kunnostustoimia esitellyt Suvi-hankkeen vetäjä Marja-Liisa Suomalainen pohti, että veden vaihtuvuutta voisi parantaa myös johtamalla lahdelle lisää vettä.

– Myllyjoessa on liikaa vettä ja Kantolanlahdessa liian vähän. Voisiko Niemisjärvestä vetää putken Kantolanlahdelle?

Niemisjärvi laskee Myllyjoen kautta Rautajärven kartanon edustalle. Etenkin kevään tulva-aikaan vettä on liikkeellä niin paljon, että se vie mukanaan maa-ainesta. Eroosio vähenisi ja Murronkorpeen rakennetun kosteikon toiminta tehostuisi, jos osa vedestä ohjattaisiinkin Kantolanlahdelle. Niemisjärvi on yhdeksän metriä Rautajärveä korkeammalla, joten puolen kilometrin matkalla on reilusti laskua.

– Idea on sen verran villi, että asiantuntijatkaan eivät osanneet suoralta kädeltä sanoa, miten sellaista lähdettäisiin ajamaan, Suomalainen sanoo.

Tietoa kurssilta ja kannatusyhdistyksestä

Kantolanlahdella herättelijänä toimi tutkimus, joka kertoi happivajeesta ja sisäisestä kuormituksesta. Vesinäytteet päästiin ottamaan ripeästi ja edullisesti, sillä KVVY Tutkimus Oy:n ympäristönäytteenottaja Ari Luoto poikkesi Rautajärvellä Kukkian kierroksellaan. Tutkimuksen tilasi Suvi-hanke ja sen kustannuksiin osallistui myös Aito Suvi kannatusyhdistys. Aloite tuli Terttu Salmelalta, joka pohti Suvi-hankkeen järjestämällä vesienkunnostuskurssilla, mitä kotilahden hyväksi voisi tehdä.

Monella muullakin järvellä kunnostustoimet ovat käynnistyneet tutkimuksilla, joilla saadaan lisätietoa järven tilasta. Lisäksi tarvitaan paikallinen puuhamies tai -nainen, joka kokoaa väen koolle.

Salmela on hankkinut tietoa vesistä ja niiden kunnostuksesta Suvi-hankkeen kurssilla ja Aito Suvi kannatusyhdistyksestä, jonka hallitukseen hän kuuluu.

– On turha spekuloida, mitä pitäisi tehdä, jos ei ole tietoa, Salmela sanoo.

Suvi-hanke sovittaa Kantolanlahden ensi talven ja kesän näytteenottokierroksiin, jotta nähdään, onko tilanne niin heikko kuin viimetalviset tutkimustulokset osoittavat.