Jari Ruski esitteli, miten vesi ja ravinteet pysyvät pellossa, eivätkä rehevöitä järviä
Jaakko Ahola (vasemmalla) kertoi Nuijantalon seminaarissa MTK Pirkanmaan Huoltovarmuus on kannattavuutta -hankkeesta ja Jari Ruski viljelykäytännöistä, joiden avulla vähennetään vesistökuormitusta ja parannetaan pellon tuottavuutta.
Busseihin nousi reilut 30 vesienhoidosta kiinnostunutta, kun Aito Suvi ry esitteli syksyn ja talven aikana valmistuneita kosteikoita ja kaksitasouomia. Niiden avulla saadaan kiinni veden mukanaan kuljettamaa ravinteikasta hienoainesta ennen järveä.
Kierrokselle osallistuneita viljelijöitä kiinnostivat eniten viereiset pellot. Ne palaavat viljelykäyttöön, kun vesi saadaan pois ja alavia osuuksia nostetaan kaivumailla. Luontoihmiset panivat merkille, että linnut olivat löytäneet nopeasti kosteikoille.
– Viljeltävä peltoala kasvoi, kun vesi saatiin pelloilta kaivumailla nostettiin ympäröiviä peltoja, Jukka Hylli esitteli Epaalaan valmistunutta kosteikkoja.
Kunnostuksen avulla parannetaan peltoja ja lisätään monimuotoisuutta, vaikka pääasiallinen tavoite on rehevöitymisen hidastaminen. Myös siinä tärkein työ tehdään pelloilla, sillä on helpompaa estää ravinteiden liikkeelle lähtö kuin ottaa niitä kiinni ojan varressa.
Ravinteet eivät päädy järveen, kun ne pidetään viljelykasvien käytössä. Se onnistuu, kun huolehditaan kokonaisvaltaisesta vesienhallinnasta, ympärivuotisesta kasvipeitteisyydestä ja maan kasvukunnosta. Kosteikkokierroksen jälkeen maatalouden asiantuntijana Pyhäjärvi-instituutissa toimiva agrologi Jari Ruski avasi Nuijantalolla, mitä ne käytännössä tarkoittavat.
Kuivatuksen lisäksi mietittävä kastelua
– Vesi on suurin yksittäinen satopotentiaalia verottava tekijä, 30 vuoden ajan viljelymenetelmiä tilallaan kehittänyt Jari Ruski sanoo.
Vesienhallinnassa on vuosisatojen ajan keskitytty kuivatukseen. Muuttuneet olosuhteet pakottavat miettimään, miten satokasveilla on vettä käytettävissä, kun ne sitä tarvitsevat.
Ruski ei puhu kesän hellekausista, vaan myös keväistä, jolloin sademäärät ovat pienimpiä ja ilma kuivinta.
– Kasvit tarvitsevat vettä etenkin juhannukseen saakka. Sen jälkeen ne pärjäävät kyllä.
Ruski ei ole jäänyt rukoilemaan sopivia sateita. Tilan kaikki siihen soveltuvat pellot ovat säätösalaojituksessa.
– Säätösalaojainvestoinnit ovat olleet tilan historian ylivoimaisesti kannattavimmat.
Kun vesi pumpataan salaojien kautta kasvien käyttöön, hyötysuhde on paljon parempi kuin tykki- tai ramppikastelussa. Vesi ei haihdu matkalla, eikä kastelu vaadi kastelulaitteiden siirtelyä.
– Viimeiset viisi vuotta olen kokeillut aurinkovoimalla toimivia pumppuja. Ne lähtevät käyntiin, kun aamu valkenee ja sammuvat illalla.
Ruski hyödyntää myös metsäojien vedet pelloillaan, jotta reunapelloilla on sama kosteus kuin muualla.
Kulkeeko vesi pellolla vaaka- vai pystysuunnassa?
Jari Ruskin sydäntä riipaisee, kun hän maakunnissa kulkiessaan katselee kynnettyjä peltoja. Keväällä peltojen pinnalla virtaava kuravesi huuhtoo ravinteet ojiin. Kun routa sulaa ja pelto kantaa koneet, pinta on jo liian kuiva.
– Syksyllä kynnetty ja mustaksi muokattu pelto haihduttaa pinnastaan kosteutta. Sitä pitää äestää, jottei kosteus karkaa ja kylvöt onnistuvat.
Ruski näyttää kuvaa omalta pelloltaan, johon on syksyllä kylvetty ruista. Se toimii välikasvina, joka murskataan ennen kuin peltoon kylvetään tai istutetaan varsinainen satokasvi, herne, sokerijuurikas tai vehnä. Ympäri vuoden vihreänä pidettävässä pellossa vesi ei kulje vaakasuoraan, vaan imeytyy maahan. Parantuneen mururakenteen ansiosta vesi ja ravinteet pysyvät kasvien käytössä.
Tukiehtojen mukaan sänkipeltokin on talviaikaan kasvipeitteinen. Ruskille kasvipeitteisyys tarkoittaa vihreää maata. Silloin pelto on aktiivinen lähes ympäri vuoden.
Onko ojitus riittävä vai toimiva?
Intohimoisimmat suorakylvön kannattajat eivät hyväksy pellolla mitään muokkausta.
– Silloin on vaarana, että humus ja ravinteet kertyvät muutaman senttimetrin pintakerrokseen, josta ne karkaavat huonoissa olosuhteissa, Jari Ruski sanoo.
Hän puhuu mahdollisimman vähäisestä ja etenkin oikea-aikaisesta muokkauksesta.
– Tärkeintä on se, mitä muokkauksen jälkeen tehdään.
Ruski pyrkii siihen, että kylvöt tehdään vuorokauden sisällä muokkauksesta. Tasauslanauksessa hän hyödyntää gps-korkoja tai lasermittareita, sillä jo parinkymmenen sentin pinnanvaihtelu aiheuttaa sen, että sade- ja sulamisvesiä voi kertyä painanteisiin.
– Se näkyy satotasossa, kun pelto kuivuu tasaisesti.
Jos pellon pinnalla näkyy vettä, Ruski tarttuu heti lapioon.
– Märät kohdat näkyvät parhaiten keväällä.
Salaojien mitoitus on laskettu 8,6 millimetrin vuorokautisen sademäärän perusteella. Kokemus on opettanut, että sadetta voi tulla kertyä päivien ajan moninkertaisesti.
Ruski ei ole tyytynyt riittävään, vaan tavoitellut toimivaa salaojitusta.
– Imuojaston tiheys on suhteutettava maalajin vedenjohtokykyyn. Ja aina kun ojitetaan, kannattaa tutkia, olisiko mahdollisuutta säätökaivolle, sillä sen rakentaa tuella.
Ruski korostaa, että säätösalaojituksen käyttökelpoisuus ei riipu pellon, vaan ojaston kaltevuudesta.
Hän seuraa veden virtausta ja maiden kosteutta reaaliaikaisesti eri paikoista ja syvyyksistä. Anturit ovat antaneet yllättävää tietoa.
– Ei olisi voinut arvata, missä vesi makaa.
PH:n oltava vähintään 7
Viljelyn vaikuttavuus perustuu kokonaisvaltaiseen vesienhallintaan. Se ja riittävän korkea pH mahdollistavat pellon biologiset ja fysikaaliset prosessit.
– Meillä on jääkauden jäljiltä happamat maat. pH:n nosto parantaa maan mururakennetta, veden pidätyskykyä ja lannoituksen vaikutusta.
Myös satovasteen mukaisella lannoituksella, maata hoitavalla viljelykierrolla, orgaanisen massan lisäyksellä ja harkitulla muokkauksella on satotasoon suurempi vaikutus kuin kasvuston hoidolla.
– Meillä neuvontaa hoitaa maatalouskauppa, joka myy kasvuston hoitoon keskittyviä jippoja, Ruski kritisoi.
Hän kannustaa laittamaan perusasiat kuntoon ja pohtimaan viljelykäytäntöjä.
– Aina kun laittaa saappaat jalkaan, pitäisi miettiä, mitä olen tekemässä ja miksi juuri nyt.
Ruskin mielestä työmenetelmät ja niiden ajoituksen määrää liian usein logistiikka eikä peltolohko.
– Ennen pelloilla kuljettiin kevyillä koneilla, joissa oli paripyörät. Nyt paino on moninkertaistunut, eikä paripyörillä ajella viittäkymppiä maanteillä, kun lohkot ovat kaukana toisistaan. Urakoitsijoiden käyttö on lisääntynyt, ja hän tulee, kun työsuunnitelmaan sopii, eikä silloin kun pelto on työvaiheen mukaisessa kunnossa.