Kriisi voi jopa vauhdittaa peltojen kunnostusta, josta hyötyvät sekä viljelijät että vedet

– Viime syksynä polttoainetta sai alle euron litrahinnalla, nyt hinta on ylittänyt välillä pari euroa. Jokainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa maatilan tuotantokustannuksille, Airi Kulmala sanoo.

Vielä lohduttomampi on lannoitekaupan tilanne. Ukrainan sotaan saakka kannettiin huolta nousevasta hinnasta, nyt lisäksi saatavuudesta. Maaliskuun alussa lannoitekauppa keskeytyi, koska hinnoittelu kävi mahdottomaksi.

– Suomessa on lannoitetehtaita, mutta lannoitteissa tarvittavasta ammoniakista ja kalista yli 80 prosenttia on tuotu Venäjältä. Lisäksi on tuotu suoraan valmiita lannoitteita.

Ukraina ja Venäjä ovat globaalisti merkittäviä viljan tuottajia. Esimerkiksi maailman vehnän viennistä niiden osuus on yhdessä noin kolmannes. Vienti on tyrehtynyt ja viljan hinta noussut.

Nyt suomalaisviljelijät seuraavat, kuinka tuotantokustannukset kasvavat suhteessa tuotteista saataviin hintoihin. Ruokaa ja rehua tarvitaan, mutta onko tiloilla varaa tuottaa niitä? Saadaanko tilojen kasvavat kustannukset siirtymään ketjussa eteenpäin? Viljelijän on mietittävä myös riskiä: mitä jos kasvukausi on huono ja sato jää pieneksi.

– Kun monilla tiloilla on valmiiksi huono taloustilanne, niiltä ei löydy taloudellista puskuria hankkia tuotantopanoksia tulevalle kasvukaudelle eikä ottaa ylimääräisiä riskejä. Joku osa pelloista jäänee tuotantokasvien viljelyn ulkopuolelle tämän takia, Airi Kulmala sanoo.

Typpeä saa ilmasta

Tilat laittavat investointeja ja kehityshankkeita jäihin, koska taloudellinen tilanne on huono ja tulevaisuuden kehityssuunnat entistä epävarmempia. Jääkö myös hyvään vauhtiin saatu vesiensuojelu odottamaan parempia aikoja?

Vesiensuojelun asiantuntijana MTK:ssa toimiva Airi Kulmala näkee, että kriisi saattaa jopa vauhdittaa toimia, joista hyötyvät niin viljelijät, pellot kuin vedetkin. Win-win -ratkaisut ovat entistä tarpeellisempia.

Vaikka nyt kannustetaan tuottamaan ruokaa ja rehua mahdollisimman suurella alalla, ei kalliita tuotantopanoksia kannata uhrata heikkotuottoisimmille lohkoille. Osa pelloista on rakenteeltaan ja vesitaloudeltaan niin heikossa kunnossa, että niillä ei ole edellytyksiä hyvään satoon.

– Nyt on hyvä aika lisätä viljelyn monimuotoisuutta. Kun kasveilla on erilainen kasvurytmi, viljelyn sääriskitkin vähenevät.

Monipuolinen viljelykierto vähentää myös kasvinsuojeluaineiden käyttötarvetta, mikä on hyvä niin viljelijän taloudelle kuin ympäristöllekin.

Eri kasvien juuristot ovat erityyppisiä. Syvään tunkeutuvalla ja laajalla juuristolla on maan rakennetta ja vesitaloutta parantava vaikutus.

Kulmala sanoo, että Suomen valkuaisomavaraisuuden tulisi olla parempi. Palko- ja öljykasvit tuovat hyvää vaihtelua viljelykiertoon. Herne tarvitsee viljoja vähemmän typpilannoitusta ja sitoo ilmasta typpeä myös seuraavan kasvin käyttöön.

– Tässä tilanteessa kannattaa ottaa biologisesta typen sidonnasta hyöty irti.

Lisäksi voidaan hyödyntää kerääjäkasveja, joista osa, kuten apilat, ovat myös typpeä sitovia. Kerääjäkasvit jatkavat kasvuaan ja ravinteiden ottoa pääkasvin sadonkorjuun jälkeen. Kun kerääjäkasvi säilytetään seuraavaan kevääseen asti, saadaan ravinteet siirtymään seuraavalle kasville ja kasvusto suojaa maan pintaa eroosiolta. Tästä on hyötyä niin tuotannolle kuin vesiensuojelullekin.

Kriisi pakottaa lisäämään ravinteiden kierrättämistä

Lanta on tärkein maatalouden kierrätysravinteiden lähde. Kun lanta mullataan pikaisesti levityksen jälkeen, huuhtoutumis- ja haihtumisriski pienenee ja ravinteet jäävät kasvien käyttöön.

– Eläintuotannon keskittymäalueilta lantaa tulisi siirtää nykyistä laajemmalle alueelle, jotta kasvintuotannon kannalta maan tarpeettoman korkeat fosforipitoisuudet laskisivat. Lanta voi tuoda myös lisätuloja eläintilalle.

Airi Kulmala sanoo, että myös jätevesien puhdistusprosessia pitäisi kehittää, jotta niiden ravinteet saataisiin hyötykäyttöön täysimääräisesti ja riskittömästi.

– Jätevesien puhdistuksessa typpi haihdutetaan pääosin ilmaan ja fosfori sidotaan lietteeseen muotoon, joka ei ole kasveille käyttökelpoista. Lisäksi puhdistamolietteisiin päätyy erilaisia haitta-aineita.

Vedet hyötyvät, kun ravinteet pysyvät pellossa

On tärkeää, että ravinteet pysyvät pellolla kasvien käytettävissä. Ajatus on kirjattu myös MTK:n ja SLC:n vesiohjelmaan: ”Maan toimiva rakenne ja vesitalous ovat peltojen kasvukunnon perusta ja samalla vesiensuojelun ensimmäinen askel. Mitä paremmin viljelykasvit pystyvät hyödyntämään niille annetut ravinteet, sitä vähemmän niitä jää huuhtoutumiselle alttiiksi.”

Tuotantokustannusten kasvu kannustaa kohentamaan maiden kasvukuntoa. Kalliita lannoitteita ei kannata käyttää vajaatuottoisilla pelloilla.

Suuren haasteen tuovat lyhytaikaisilla sopimuksilla vuokratut pellot. Kuka huolehtii niiden kunnosta?

Muun muassa salaojitukseen on kertynyt korjausvelkaa. Kun salaojitus ei toimi, veden vaivaamat pellot eivät tuota ja ravinteita huuhtoutuu sateiden mukana. Siksi salaojien uusiminen ja korjaaminen on myös vesistöteko.

– Heti kun mennään pellon ulkopuolelle, ollaan vesiensuojelun kannalta jo jälkijunassa, Airi muistuttaa.

Koska huuhtoutumista kuitenkin aina tapahtuu, on tärkeää, että ravinteita saadaan kiinni ennen järveä laskuojan varrelle rakennettavan kosteikon tai laskeutusaltaan avulla. Parhaimmassa tapauksessa vettä voidaan kierrättää takaisin pellolle kasteluvetenä.

Keväisin pelloille tulviva laskuoja viivyttää toukotöitä ja huuhtoo arvokkaita ravinteita järviin. Ongelmaa voidaan helpottaa kaksitasouomalla, jossa on enemmän tilaa sulamisvesille. Kesällä pienemmän ja syvemmän uoman pohjalla virtaava vesi pitää ojarakenteet kunnossa. Kaksitasouomista voi olla hyötyä myös luonnon monimuotoisuudelle.

Vesienkunnostushankkeisiin on saatavissa rahoitusta monen eri kanavan kautta, mutta sen hakeminen teettää runsaasti paperityötä ja osa rahoituksesta pitää kaivaa omasta pussista. Pälkäneellä Suvi-hanke hoitaa byrokratian ja osallistuu kustannuksiin vesien kannalta vaikuttavissa kohteissa.

Suvi-seminaari Honkalassa 5.4.

Pälkäneen järvien tuoreita tutkimustuloksia ja mallinnuksia sekä hyvään vauhtiin saatuja kunnostustoimia esitellään tiistaina 5.4. klo 17.30–20.30 Aitoon Honkalan Suvi-seminaarissa.

Maksuttoman ja kaikille avoimen tilaisuuden anti on suunnattu ennen kaikkea maanomistajille ja ranta-asukkaille. Asiantuntijoina toimivat muun muassa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Kirsi Kuoppamäki ja hankejohtaja Janne Pulkka sekä MTK:n vesiensuojelun asiantuntija Airi Kulmala, joka kertoo kokemuksia vesiensuojeluhankkeista ja CAP-luonnoksen vesiensuojelutoimenpiteistä.