Laskuojat kuntoon -kurssilla jalostettiin omia hankehakemuksia ja kuultiin metsänhoidon vesiensuojelutoimista

suojavyöhyke
Vesistöjen äärelle jätettävä suojavyöhyke on metsätalouden tärkein vesienhoitotoimi. Suojavyöhyke vähentää ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista. Kuva: Metsätalouden vesiensuojeluopas.

– Kurssin aikana on kirkastunut vesienkunnostuksen kolme vaihetta. Tärkeintä on, että metsistä, soilta ja pelloilta huuhtoutuisi mahdollisimman vähän kiintoainetta ja ravinteita. Siitä, mikä lähtee liikkeelle, pitäisi saada mahdollisimman paljon kiinni ennen vesistöä. Lisäksi järveen päätyneitä ravinteita ja kiintoaineita voidaan poistaa esimerkiksi niittämällä tai ruoppaamalla, aitoolainen Thomas Penttilä sanoo.

Hän suunnittelee omaan rantaan allasta, jonka avulla kiintoaineita ja ravinteita saataisiin talteen ennen kuin ne päätyvät rehevöittämään Jouttesselkää. Samaan aikaan liikkeelle on lähdetty myös valuma-alueella: Myllyojan varren peltojen ojitusta korjataan, jotta pelloilla seisova vesi ei huuhtoisi arvokkaita ravinteita.

Laskuojat kuntoon -kurssin osanottajat suunnittelevat omia vesienkunnostushankkeita. Suunnitteluun ja rahoitushakemusten tekemiseen apua tarjoavat Suvi-hankkeen Marja-Liisa Suomalainen ja KVVY:n Vauhtia vesienhoitoon -hankkeen Hanna Arola.

Useimmat hankkeet ovat siinä vaiheessa, että kosteikon tai laskeutusaltaan rakentamisen sijaan rahoitusta haetaan suunnitteluun. Sekin edellyttää valmistelua: on oltava yhteydessä maanomistajiin ja tehtävä päätös yhdistyksessä, joka hanketta lähtee toteuttamaan. Lisäksi pitää hankkia tunnukset sähköiseen järjestelmään ja pohtia rahoitusta. Rakennusvaiheessa omarahoitusosuutta voi pienentää talkootyön avulla, mutta suunnittelukustannuksiin tarvitaan omaa rahaa.

Hanna Arola korosti, että hakemuksen tärkein osa on kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma. Mahdollisen talkootyön osuus kannattaa arvioida realistisesti.

– Yleensä talkootyön määrää ei pysty myöhemmin lisäämään.

Vesienkunnostushankkeiden tavallisimmat rahoituskanavat ovat ELY-keskuksen harkinnanvarainen avustus ja Leader-rahoitus. ELY-keskuksen avustusprosentti on yleensä puolet toteutuneista kustannuksista, mutta Leader-rahoitusta voi saada enemmänkin, jos hanke on Pirkan Helmen strategian mukainen.

Rahoitusta ei saa oman rannan kunnostukseen, vaan yleishyödyllisiin hankkeisiin. Mitä suurempi joukko kunnostuksesta hyötyy, sitä helpommin hanke täyttää avustuskriteerit.

– Rahoittajaan kannattaa olla yhteydessä heti kun hanketta ryhtyy pohtimaan, Arola sanoo.

Vaikka suunnitteluun ja rahoitushakemuksen tekoon saisi asiantuntija-apua, vastuun kantaa hankkeen toteuttaja.

– On hyvä olla perillä byrokratiasta, jotta muistaa hoitaa esimerkiksi maksatukset ajoissa.

 

laskeutusallas
Laskuojaan rakennettavan laskeutusaltaan (vasemmalla) ja putkipadon avulla voidaan vähentää ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumista hakkuiden jälkeen. Kuvat: Jouko Hautamäki.

Suojavyöhyke on metsänhoidon tärkein vesiensuojelutoimi

Laskuojat kuntoon -kurssin viidennessä illassa kuultiin metsänhoidon vesiensuojelutoimista. Niistä tärkein on vesien varrelle hakkaamatta jätettävä suojavyöhyke, joka vähentää ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista.

Suojavyöhykkeen leveyttä ei ole määritetty laissa, mutta metsänhoidon suosituksista ja sertifikaateista löytyy siihen suosituksia ja määräyksiä. Metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Päivi Tiiva Metsäkeskuksesta kannustaa suunnittelemaan maastonmukaisen, vaihtelevanlevyisen suojavyöhykkeen. Rajauksessa voi käyttää apuna metsänhoidon paikkatietoaineistoa. Sen avulla näkee muun muassa maaston kosteuden sekä kaltevuuden ja maalajit, jotka vaikuttavat eroosioherkkyyteen.

Suojavyöhykkeellä voidaan tehdä poimintahakkuita, kunhan maanpinta jää ehjäksi, mutta ei esimerkiksi pensaskerroksen raivausta tai lannoitusta.

Metsälaissa määritellyissä erityisen tärkeissä elinympäristöissä, kuten lähteiden ja purojen varsilla suojavyöhykkeen leveys määräytyy puuston pituuden mukaan. Suojavyöhykkeelle voi saada ympäristötukea, koska sillä on merkitystä paitsi vesiensuojelulle, myös monimuotoisuudelle.
 

kosteikko
Kosteikko ja pohjapato pidättävät hakkuualueelta huuhtoutuvia ravinteita. Piirros: Hannu Ulvinen, kuva: Jouko Hautamäki.

Metsien hajakuormitus kertyy pienistä noroista

Vesiensuojelun tärkeys korostuu lähellä vesiä, turvemailla ja pohjavesialueilla.

Lähes kaikki metsänkäsittelytoimenpiteet voivat aiheuttaa vesistökuormitusta sekä vesistöjen ja pienvesien luonnontilan muutoksia. Siksi vesiensuojelu pyritään huomiomaan kaikessa metsänkäsittelyssä.

– Tavoitteena on minimoida kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen. Tarvittaessa liikkeelle lähteneet kiintoaineet ja ravinteet pysäytetään vesiensuojelurakenteiden avulla, Päivi Tiiva sanoo.

Paras vesistökuormituksen vähentämiskeino on turhien muokkausten ja ojitusten välttäminen. Kun kuormitustekijät ja eroosioriski tunnistetaan ennalta, toimenpiteet voidaan ajoittaa kesään tai talveen tai jakaa usealle vuodelle.

Metsistä huuhtoutuva kiintoaines on humusta ja orgaanista ainesta. Ne aiheuttavat vesistöjen liettymistä, tummumista ja sameutumista. Vesiä rehevöittävä ravinnekuormitus on pääosin fosforia ja typpeä. Erityisesti fosfori kulkeutuu vesistöihin kiintoaineeseen sitoutuneena.

Päivi Tiivan käsityksen mukaan valmisteilla oleva Metsätalouden kannustejärjestelmä helpottaa pieniä hankkeita: muiden metsänhoitotoimien yhteydessä voi esimerkiksi kaivaa ojien varteen lietekuoppia, joissa virtaus hidastuu ja kiintoaines ehtii painua pohjalle.

– Hankemaailma on iso ja raskas, Päivi Tiiva myöntää.

Nykyisten elinympäristöhankkeiden on ulotuttava usean tilan alueelle ja vesiensuojeluhankkeessa tarkastellaan koko valuma-aluetta. Hankkeista voi tehdä aloitteita Metsäkeskukseen, joka laatii yleissuunnitelman, etsii maanomistajat, keskustelee heidän kanssaan ja tekee sopimukset. Avoimessa hankehaussa valittava toteuttaja tekee tarkemman suunnitelman ja hakee rahoituksen Metsäkeskukselta.

Kemera-hankkeen takana täytyy olla enemmän kuin yksi maanomistaja. Monesti hakijana toimii osakaskunta tai paikallisyhdistys.

Vesiensuojeluhankkeilla estetään tai korjataan metsäojituksista aiheutuneita haittoja esimerkiksi kosteikkojen tai pohjapatojen avulla. Lisäksi Kemera-rahoituksella tehdään hoito- ja kunnostustöitä monimuotoisuuden kannalta tärkeissä elinympäristöissä: esimerkiksi palautetaan vesi vanhaan purouomaan, kunnostetaan lähdeympäristöä tai ennallistetaan soita.

 

Tagit