Multava maa pitää ravinteet ja kosteuden kasvien käytössä
Sari Hiltunen esittelee peltoa, jonka kasvukunnosta on huolehdittu. Vajaat neljä vuotta sitten levitetty paperitehtaan ravinnekuitu on lisännyt maan multavuutta, minkä ansiosta ravinteet ja kosteus pysyvät kasvien käytössä.
– Olisiko rautakankea, joku vitsailee, kun Sari Hiltunen lyö lapion mansikkapeltoon.
Maa on tiivistä ja kovaa, vaikka pelto on samanlaista hietamaata kuin tien toisella puolella. Siellä lapio upposi kuoppatestissä helposti maahan, joka mureni hienoiksi muruiksi montun ympärille.
On helppo päätellä, kumman pellon ravinteet ovat helpommin kasvien käytettävissä. Ja kummalla pellolla uivat sorsat rankkasateen jälkeen.
Kuohkean maan kasvukuntoa on kohennettu vajaat neljä vuotta sitten maanparannusaineella. Paperitehtaan sivutuotteena syntyvää ravinnekuitua ajettiin pellolle syksyllä noin sentin kerros. Vuosien aikana se on muokkaantunut maahan, jossa maan mikrobitoiminta ja madot hajottavat puukuitua vähitellen. Maahan on saatu lisää multavuutta, joka sitoo ravinteita ja kosteutta kasvien käyttöön.
– On kaikkien etu, että ravinteet pysyvät siellä, missä niitä tarvitaan, Etelä-Suomen ProAgrian palvelupäällikkö Sari Hiltunen sanoo.
Peltovierailun järjestää Suvi-vesiensuojeluhanke, sillä myös järvet hyötyvät siitä, että pellot ovat kunnossa. Silloin sateet eivät huuhdo ravinteita vesiä rehevöittämään.
Yhteistyö monipuolistaa viljelykiertoa
Mallilohkon kasvukunnosta on pidetty huolta monin keinoin, jotka kaikki edistävät sitä, että arvokkaat ravinteet pysyvät pellon kasvien käytössä. Kasvipeite lisää multavuutta ja sitoo ravinteita, jotka eivät pääse rankkasateella huuhtoutumaan järviin.
Niitty-Seppälän tilan hietamaa herättää ihastusta Tuusulasta, Lapinjärveltä ja Liperistä tutustumiskäynnille ajelleissa viljelijöissä. Heistä osa viljelee savimaita, jotka ovat helteiden jäljiltä niin kovia, ettei niihin tahdo kankikaan upota. Toukotöiden aikaan pelataan minuuttipeliä, sillä pelto kuivuu nopeasti ja optimaalinen kylvöaika on lyhyt.
Vieraat ihastelevat myös pälkäneläistilojen yhteistyötä, joka mahdollistaa kasvukuntoa parantavan viljelykierron: välillä mansikkamaissa kasvaa naapuri-isännän kaalia, viljaa tai saneerauskasveja.
Pälkäneellä maan multavuuden parantamiseen löytyy paikallinen ratkaisu, sillä Humuspehtoori on sekoittanut reilun 20 vuoden ajan maanparannusaineita Aukeasuolla. Yritys valmistaa erilaisiin maihin ja erilaisille kasville sopivia tuotteita paperitehtaiden kuiduista sekä broilerin- ja hevosenlannasta.
Maanparannusaineiden hinnasta merkittävä osa muodostuu rahtikustannuksista, ja siksi pälkäneläistiloilla on etuasema kauempana sijaitseviin verrattuna. Humuspehtoorin tuotteita käytetään etenkin marja- ja vihannespelloilla. Viljan kilohinta on niin alhainen, että viljelijän on vaikeampi saada maan parannukseen uponneita euroja takaisin.
Humuspehtoorin maanparannusaineet kiinnostavat myös luomuviljelijöitä, sillä lähes kaikki tuotteet sopivat luomupelloille.
Eloperäinen aines vähenee pellosta
– 15 vuotta sitten humuksesta ei puhunut kukaan, tuusulalainen Pentti Mattila sanoo.
Silloin luotettiin keinolannoitteisiin ja konekauppiaisiin. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma hiilikeskustelu on kiinnittänyt huomiota siihen, että pellon eloperäinen aines vähenee vähitellen.
Maanparannusta suunniteltaessa pohjana toimii viljavuusanalyysi. Perustutkimusta tarkemman tiedon pellon eloperäisen aineen ja hiilen määrästä kertoo hehkutushäviö. Maanäyte poltetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin siitä palaa pois orgaaninen aines. Jäljelle jää maan epäorgaaninen aines eli tuhka. Maanäytteen paino ennen polttoa ja polton jälkeen kertoo maan sisältämästä orgaanisesta aineksen määrästä.
Maalajin ja multavuuden lisäksi maanparannusaineen valintaan vaikuttaa se, mitä pellossa kasvatetaan ja miten sitä lannoitetaan. Maanparannusaineiden ja toimivan ojituksen lisäksi kasvukuntoa ja hiilen kertymistä parantavat ympärivuotinen kasvipeite, muokkauksen vähentäminen ja syväjuuriset kasvit viljelykierrossa.
– Ensin kannattaa hoitaa maan multavuus kuntoon ja säätää sen jälkeen ravinnetasoja optimaaliseksi lannoittamalla, Humuspehtoori Oy:n toimitusjohtaja Suvi Mantsinen sanoo.
Maan parannus ei ole hätäisen hommaa, sillä puukuitu hajoaa hitaasti, kun pellon mikrobit ja eliöstö vapauttavat sen ravinteita maahan. Siksi vaikutusta ei välttämättä vielä huomaa ensimmäisen vuoden sadossa.
Humuspehtoori Oy:n toimitusjohtaja Suvi Mantsinen esitteli Aukeasuon tuotantoaluetta, jossa maanparannusaineita sekoitetaan ja kompostoidaan.
Vesien käsittely teettää paljon työtä
Suvi-vesiensuojeluhankkeen järjestämässä koulutustilaisuudessa tutustuttiin torstaina 8.7. maanparannusaineksia pitkään käyttäneen Niitty-Seppälän peltoihin ja vierailtiin Aukeasuolla, jossa aineksia kompostoidaan ja sekoitetaan.
Kahden hehtaarin kokoiselle kentälle ajetaan paperitehtaista jäävää hienoa puukuitua sekä lähiseudun broilertilojen ja hevostallien lantaa. Alueella syntyvien jätevesien käsittely edellyttää päivittäistä seurantaa, sillä aumoja huuhtovat sade- ja sulamisvedet on puhdistettava ennen kuin ne voidaan johtaa kosteikon ja kampaojaston kautta Aukeasuolle, josta vedet virtaavat Kytöjärven kautta kohti Pintelettä.
Kaikki alueelta kertyvät vedet kerätään ilmastusaltaaseen ennen kuin kiintoaines erotetaan saostuskemikaalilla. Apupuhdistamona käytetään pajupuhdistamoa: vesi pumpataan torniin ja valutetaan pajuja pitkin. Pajujen pintaan muodostuu ravinteita syövä mikrobikasvusto. Lisäksi veden määrä vähenee, sillä lämpimällä säällä tornissa kierrätettävää vettä haihtuu ilmaan.
Jätevedestä saostettavaa lietettä käytetään Humuspehtoorin omassa maanparannusaineessa, mutta saostuskemikaalin vuoksi se ei sovi luomupeltoihin.
Jätevesin käsittelyn teho on useimpia jätevedenpuhdistamoita parempi. Kesäaikaan käsitellään sata kuutiota vuorokaudessa, ja altaat tyhjennetään ennen talvea.
