Pellot tuottavat satoa eivätkä ravinteita järviin – viljelijän tärkein vesistötoimi on huolehtia maan kasvukunnosta
Luopioisten MTK:n puheenjohtaja Antti Vierikka isännöi maitokarjatilaa.
Viljelijöiden edustajat ovat olleet alusta alkaen mukana Suvi-hankkeessa. Myös kunnostustoimet ovat lähteneet liikkeelle viljelijävetoisesti: maanomistajat ovat tarjonneet parannettavaksi pariakymmentä pelto- ja laskuojakohdetta. Niistä osa on sellaisia, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi Kukkiaan ja Pälkäneveteen päätyvien ravinteiden määrään.
Monissa kohteissa pellon vettymisongelmista päästään laskuojan perkauksella tai kaksitasouomalla. Joidenkin laskuojien varsille suunnitellaan myös kosteikoita ja muita rakenteita, joilla ravinteita saadaan kiinni ennen järveä.
Luomupuutarhakasveja ja -viljaa tuottava Pälkäneen MTK:n puheenjohtaja Ilkka Simola uskoo, että Suvi-hankkeen avulla liikkeelle saadaan myös laajempia hankkeita.
– Kyllä viljelijät ovat ennenkin kunnostaneet lasku-uomiaan. Useamman maanomistajan oja- ja kosteikkohankkeita edistää se, että on paikallinen hanke, joka kokoaa viljelijöitä yhteen.
Simola tietää, että jokainen viljelijä haluaa pitää ravinteet pellossa kasvien käytössä.
– Ei kukaan halua, että ne huuhtoutuvat järveen.
Puhtaat vedet ovat tärkeitä kaikille.
– Monet viljelijät asuvat rannalla ja haluavat nauttia vesistä. Jos vedenlaatu huononisi, se olisi katastrofi myös aluetaloudelle. Meidänkin tilalla on ollut vuokramökkejä 1970-luvulta alkaen.
Lannoitteita käytetään vähemmän
Ojien ja peltojen kunnostus vähentää järveen päätyvien ravinteiden määrää. Viljelijöiden tärkeintä vesienhoitoa on kuitenkin päivittäinen toiminta pelloilla.
Vaikka tilakoot ovat kasvaneet ja toiminta tehostunut, sekä lannoitus että viljelymenetelmät ovat keventyneet muutaman vuosikymmenen takaisesta. Lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita käytetään entistä vähemmän, tarkemmin ja kohdennetummin.
Viljelijöiden vesistötoimet näkyvät peltomaisemassa. Järvien ja laskuojien varsilla kasvaa ravinteita pidättävä suojavyöhyke. Syksyisin koko peltoaukeaa ei kynnetä mustalle mullalle, vaan osa maista käsitellään kevyemmin tai jätetään kasvipeitteiseksi, jotta talvisateet eivät huuhdo maata ja ravinteita mukanaan.
Kevytmuokkauksessa puinnin jäljiltä jäänyt olki möyhitään pintamaan sekaan maatumaan. Syksyn muokkauksen jälkeen pellot puskevat usein hentoa kasvustoa. Kyse voi olla kerääjäkasvista tai puimurin jäljiltä jääneistä jyvistä, jotka itävät käännetyssä maassa. Elävä kasvusto käyttäytyy kerääjäkasvin tavoin sitoen ravinteita ja vähentäen eroosiota.
– Kevytmuokkaus ei kuitenkaan sovellu kuin viljalle ja muille kylvökasveille. Heinämaiden uudistuksessa kyntö on ainoa vaihtoehto, Luopioisten MTK:n puheenjohtaja Antti Vierikka sanoo.
Sekä kuormitus että kustannukset pienenevät
Kevyempi lannoitus ja maanmuokkaus voivat pienentää vesistökuormituksen lisäksi myös kustannuksia.
– Sekä aikaa että polttoainetta kuluu vähemmän, jos peltoa ei möyritä niin perusteellisesti tai useaan kertaan, Ilkka Simola sanoo.
Aika on kortilla etenkin kevään toukotöiden aikaan.
– Vaikka kaikki pellot voitaisiin jättää syksyllä kasvipeitteiseksi, mutta keväällä ei ehditä kyntää isoja aloja. Lisäksi kevätkyntö on epäedullista tietyillä maalajeilla. Kasvipeitteen ja kevytmuokkauksen hyödyntäminen tuo paljon teknisiä haasteita ja edellyttää sopivia olosuhteita ja varsinkin sopivaa konekalustoa. Siinä on kuitenkin tapahtunut paljon kehitystä viime aikoina.
Monipuoliset muokkaustavat myös pienentävät riskiä.
– Jos käyttää vain yhtä menetelmää, voi epäonnistua pahasti, Jussi Mikkola sanoo.
Kuulialassa lihakarjatilaa isännöivä Mikkola on Pälkäneen MTK:n johtokunnan jäsen ja viljelijöiden edustaja Suvi-hankkeen sidosryhmä- ja asiantuntijaverkostossa.
Yhteistyö helpottaa viljelykiertoa
Sekä tiloilla että tuottajajärjestöissä on tapahtunut sukupolvenvaihdos. EU-ajalla kasvaneet viljelijät tuntevat ajan hengen: vastuu ympäristöstä ei tule ainakaan vähenemään.
Päättyvällä EU-ohjelmakaudella keskityttiin ennen kaikkea vesien suojeluun. Jatkossa sen rinnalle tulee entistä enemmän myös ilmastonmuutoksen torjunta ja monimuotoisuuden vaaliminen.
Maan kasvukunnosta huolehtiminen, esimerkiksi viljelykierto on tärkeää sekä vesien että ilmaston kannalta.
– Pellot ovat neljä, viisi vuotta nurmella, sitten vuoden, pari viljalla ja valkuaiskasvilla. Valkuaiskasvit sitovat typpeä. Ne ovat syväjuurisia, joten ne myös kuohkeuttavat maata, Antti Vierikka sanoo.
Eläintilalla vuoroviljely on helppo järjestää, sillä nurmet toimivat laitumena tai tuottavat säilörehua omiin tarpeisiin. Erikoistuotannossa viljelykierto onnistuu yhteistyöllä.
– Esimerkiksi kaali-, peruna- tai marjapelto on hyvää vaihtomaata viljan viljelyyn. Esikasvin jäljiltä pellossa on ravinteita ja se on puhdas kasvitaudeista, Jussi Mikkola sanoo.
Jokainen viljelijä pohtii satokauden päätteeksi, mikä meni hyvin ja missä olisi kehitettävää. Pälkäneellä kokemuksia vaihdetaan myös pellonlaitakeskusteluissa ja kollegoiden tapaamisissa, sillä yhteistyö on toimivaa.
– Maatalous ei ole passiivista, vaan tuottajat ovat hyvinkin dynaamisia. Tietty konservatiivisuus näkyy ehkä siinä, että kaikkea uutta ei uskota ennen kuin on omin silmin nähty, sopiiko se omiin tuotanto-olosuhteisiin, Ilkka Simola sanoo.
Viljelijä seuraa myös naapuripeltoja ja kuulee mielellään muiden kokemuksia.
– Vuorovaikutus ja viljelijöiden verkostot ovat tärkeitä. Jos aikoo pärjätä jatkossakin, on pysyttävä ajan hermoilla.
Hyväkuntoinen pelto kestää sadetta ja kuivuutta
Maataloudessa on totuttu elämään olosuhteiden armoilla. Ilmastonmuutos korostaa sopeutumisen merkitystä. Lumista pakkastalvea saattaa seurata lauha ja vetinen vuosi. Peltojen pitäisi sietää sekä kuivuutta että kaatosateita.
Luonnossa muutosten sietokykyä kasvattaa monimuotoisuus, pelloilla hyvä kasvukunto ja vesitalous. Huokoinen ja mururakenteinen maa pidättää vettä ja ravinteita kasvien käytössä ja estää maan tiivistymistä.
Orgaaninen aines lisää maan multavuutta. Pälkäneellä monet tilat käyttävät maanparannusaineena paperitehtaan sivutuotteena syntyvää ravinnekuitua. Lannoitteiden hintojen nousu on lisännyt myös lannan kysyntää. Aiemmin eläintilat ovat laskeneet, riittääkö oma peltopinta-ala lannan levittämiseen, mutta nyt sitä kannattaa ajaa entistä kauemmas.
Pälkäneen MTK:n puheenjohtaja Ilkka Simola tuottaa luomumarjoja, -hedelmiä ja -viljaa.
Hyvästä sadosta hyötyvät myös vedet
Sydän-Hämeessä kesä 2022 oli suotuisa sekä kasvinviljelylle että vesille. Pellot tuottivat satoa, eivätkä ravinteita järviin.
Lähtökohta ei ollut kovin otollinen, sillä runsaslumisen talven jälkeen kevät saapui myöhään. Pellot eivät kuitenkaan tulvineet pelätyllä tavalla, vaan lämmin ja tuulinen sää nopeutti peltojen kuivumista.
Perinteinen talvi sujuvoitti toukotöitä. Maa ehti jäätyä ennen lumentuloa, ja maan rakennetta parantava routa pääsi tekemään työnsä.
Hyvä routatalvi säästää sekä aikaa että kustannuksia, sillä sen jäljiltä maa muokkaantuu kylvökuntoon vähemmillä ajokerroilla.
– Edelliskevät oli aivan karmea, kun silloin ei ollut oikein minkäänlaista routaa. Nyt maata oli paljon mukavampi muokkailla, Antti Vierikka sanoo.
Myös kesän sade- ja hellejaksot sattuivat edellisvuotta otollisempaan aikaan, ja sato oli hyvä etenkin niillä pelloilla, joille päästiin keväällä ajoissa. Puintikelitkin olivat kohdallaan. Sato saatiin talteen kuivana, mikä säästi kallista energiaa kuivurilla. Lisäksi kuiva syksy helpotti maiden muokkausta ja vähensi kiirettä tulevalta keväältä.
Kesä 2023 voi olla viljelijöille vaikea
Ukrainaan on Helsingistä lyhempi matka kuin Utsjoelle. Globaalissa maailmassa sodan vaikutukset leviävät nopeasti. Energian lisäksi muun muassa viljan ja lannoitteiden hinnat ampaisivat nousuun, sillä Ukraina ja Venäjä ovat tärkeitä viljan ja lannoitteiden tuottajia.
Keväällä uutisoitiin, että Suomen joissain kolkissa osa pelloista jätettiin suosiolla kylvämättä, koska tuotantokustannukset kasvoivat kestämättömiksi. Huolta ei kannettu pelkästään lannoitteiden hinnasta, vaan myös saatavuudesta. Maaliskuun alussa keskeytetty lannoitekauppa on käynnistynyt uudestaan, mutta yli kaksinkertaiseen hintaan.
Sota muutti asenteita maataloutta kohtaan yhtä nopeasti kuin Nato- ja ydinvoimakantoja. Jokaiselle kävi selväksi, miten tärkeää kotimainen tuotanto on. Satonäkymät ja tilojen pitkään jatkunut talousahdinko alkoivat kiinnostaa kaikkia.
Vuodesta 2022 selvittiin pelättyä paremmin, sillä moni tila oli ehtinyt hankkia lannoitteet, siemenet ja polttoaineet ennen kuin niiden hinnat pomppasivat. Sen sijaan kesä 2023 voi olla vaikeampi.
Vaikka monia Ukrainan vientiviljan varassa eläneitä maita uhkaa nälänhätä, viljan hinta ei ole noussut samaa tahtia kuin esimerkiksi energian hinta. Siksi monella tilalla seurataan, kuinka puintikauden jälkeen nousevat hinnat kehittyvät. Vilja pitäisi myydä oikealla hetkellä mahdollisimman hyvään hintaan, jotta pääsisi hankkimaan tulevan kesän tuotantopanokset. Vaarana on, että jos odottaa liian pitkään, lannoitteiden hinnat nousevat entisestään tai tilattu tavara ei ehdi saapua ajoissa.
Maatalousala painiskelee maksuvalmiusongelmien sekä hintaheilahteluista ja epävakaudesta johtuvien markkinariskien kanssa. Moni tila voi yrittää selvitä kesästä minimilannoituksella tai kokonaan lannoittamatta. Mikäli olosuhteet ovat otolliset, se voi onnistua kerran, jos maat ovat hyvässä kunnossa. Sato voi kuitenkin jäädä heikoksi ja kulut tuotettua yksikköä kohti kasvaa entisestään. Huonokuntoinen ja huonosti tuottava pelto on myös alttiimpi sateiden aiheuttamille huuhtoumille, joten kituuttelu ei välttämättä ole vesistöjenkään etu.
Tuotantokustannusten karkaaminen pakottaa myös pohtimaan, onko heikkotuottoisten lohkojen viljely kannattavaa. Monesti vajaatuottoiset pellot ovat vesien vaivaamia, joten niistä ravinteet karkaavat helpoimmin järviin.