Rannoilla säästytään ennätystulvilta
Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että Mallasveden pinta nousee korkeammalle kuin koskaan vuoden 1970 jälkeen. Poutaisen kevään ansiosta kevättulvahuippu on jäämässä kymmenkunta senttimetriä ennätyskorkeudesta (punainen vaakaviiva). Pintojen ennustetaan (sininen viiva) nousevan parin viikon aikana vielä lähes 20 senttimetrillä. Kuva: Vesistömallijärjestelmä
Nopeasti nousseet vedenpinnat ovat tuoneet yllätyksiä ranta-asukkaille. Järvenseliltä on etsitty karanneita laitureita ja veneitä, kun rannat ovat vapautuneet jäistä.
Järvien pinnat ovat nousseet poikkeuksellisen nopeasti, koska talvi oli runsasluminen ja kevät myöhäinen. Huhti- ja toukokuun sää on kuitenkin ollut poutainen, eivätkä sateet ole tuoneet lisää vettä sulamisvesistä tulviviin ojiin. Osa talven aikana kertyneestä vedestä on haihtunut ilmaan ja tulvat ovat jäämässä alkukevään ennusteita lievemmiksi.
Pahimpia kevättulvia povattiin Kukkialle. Sen pinnannousu on kuitenkin jo taittunut. Tiedossa ei ole runsaita sateita, ja tulvahuippu saavutetaan reilun viikon kuluttua. Siihen mennessä järveen kertyy vielä vettä muutama senttimetri lisää.
Längelmävedellä, Mallasvedella ja Pälkänevedellä pinnat nousevat parin viikon aikana vielä 15-20 senttimetrillä. Niidenkin tulvahuipun ennustetaan jäävän kymmenkunta senttimetriä vuonna 1988 mitatuista ennätyslukemista.
Sulamisvesien mukana järviin huuhtoutuu hienoa maa-ainesta ja ravinteita, jotka samentavat ja rehevöittävät vesiä. Pelloille nouseva vesi aiheuttaa haittaa sekä viljelijöille että vesistöille. Tulvavahinkoja voidaan ehkäistä kaksitasouomilla, joissa on enemmän tilaa tulvavesille.