Vesistötietoa

Pälkäneen järvien kevättulvat jäävät viimevuotista maltillisemmaksi, sillä talven vesisateet ovat sulattaneet osan lumista.

Viime keväänä Pälkäneen järvien pinnat nousivat huhtikuun puolivälin jälkeen yli 40 senttimetriä kuukauden aikana. Poikkeuksellisen nopea pinnannousu johtui runsaslumisesta talvesta ja myöhäisestä keväästä.

Alkuviikon runsaista lumisateista kertyi paksu eristävä kerros, joka hidastaa jäiden vahvistumista. Suurten järvien selät eivät ole ehtineet jäätyä kunnolla, ja sen vuoksi jäillä liikkuminen ei ole vielä turvallista.

Järvien pinnat ovat 20–30 senttimetriä tavanomaista matalammalla. Pinnat pysyvät kevääseen saakka poikkeuksellisen alhaalla ilman runsaita vesisateita ja lumien sulamista.

Sydän-Hämeen järvet ovat jäätymässä poikkeuksellisen matalalle.

Kukkian vedenkorkeus kääntyy tavallisesti nousuun lokakuun vaihteessa, mutta tänä vuonna se jatkaa laskuaan vielä marraskuun lopussa. Pinta on parikymmentä senttimetriä tavallista alempana ja edelleen laskussa. Mikäli runsaat sateet eivät nosta pintaa ennen talvea, vedenkorkeus voi pysyä kevääseen saakka poikkeuksellisen matalalla.

Mallasvedellä pinnanlasku pysähtyi lokakuun alussa, kun se saavutti tason, joka mahdollistaa juoksutuksen pienentämisen Valkeakoskella.

Lukemattomilla järvillä ollaan tyytymättömiä vedenkorkeuteen, kun loppukesän parhaaseen loma-aikaan rannat pakenevat ja laiturit makaavat pohjassa. Kukkialla suojeluyhdistys teetti asiantuntijalla kunnostussuunnitelman, jolla alinta vedenkorkeutta nostettaisiin muuttamatta keskivedenkorkeutta. Jos keskivedenpintaan ei puututa, hanke ei välttämättä vaadi vesilupaa.

Suvi-hankkeen vetäjä Marja-Liisa Suomalainen esitteli Kotiranta kuntoon -kurssilla tuoreinta kunnostuskohdetta, joka on lähdössä liikkeelle Rautajärven Kantolanlahdella. Siellä herättelijänä toimivat viime talvena otetut vesinäytteet, joiden mukaan lahti kärsii happikadosta ja sisäisestä kuormituksesta.

Suomalainen korosti, ettei johtopäätöksiä lahden tilasta voi tehdä yhden tutkimustuloksen perusteella.

Vähäsateinen syksy on laskenut järvien pinnat tavanomaista alemmas.

Pinnankorkeuksien vaihtelu on tänä vuonna poikkeuksellisen rajua. Runsaslumisen talven ja myöhäisen kevään vuoksi pinnat nousivat yli puoli metriä huhtikuun aikana. Toukokuun puolivälissä oltiin 2000-luvun ennätyskorkeuksissa.

Alkukesästä pinnat olivat kolmisenkymmentä senttiä tavanomaista korkeammalla, ja keskiarvokäyrä tavoitettiin vasta syyskuun lopulla.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen suunnittelija Mikko Ortamala esitteli Kotiranta kuntoon -kurssilaisille keinoja, joilla voidaan vähentää järviin päätyviä ravinteita. Hän käytti esimerkkinä Suomen suurinta kokonaisvaltaista vesienhallintahanketta, jossa kunnostettiin Loviisanjokea ja sen sivu-uomaa Hardombäckenin valuma-aluetta.

Pälkäneen järvistä on otettu tuhansittain vesinäytteitä 1970-luvulta lähtien. Veden laadun lisäksi on seurattu muun muassa levän määrää.

Tarkimmin on tutkittu Pälkänevettä ja Kukkiaa, koska niihin laskettiin aiemmin jätevesiä. Ne ovat kirkasvetisiä ja karuja järviä, joiden rehevöitymiskehitykseen pitäisi puututtua ajoissa.

Maa- ja metsätalous, ojitus, turvetuotanto ja muu ihmistoiminta huuhtoo järviin humusta ja ravinteita. Järven ekosysteemi pystyy sopeutumaan ihmisen aiheuttamaan muutokseen määrättyyn pisteeseen saakka.

– Mutta kun maaginen kynnysarvo saavutetaan, ekosysteemin tila muuttuu täysin toisenlaiseksi, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Kirsi Kuoppamäki sanoo.