Sinilevä kertoo järven rehevöitymisestä – tärkeintä on vähentää ravinteiden huuhtoutumista valuma-alueella

Sinilevälautat ilmestyvät järville parhaalla lomakaudella, kun sinilevien tarvitsemaa valoa ja lämpöä on runsaasti saatavilla. Niiden lisäksi levä tarvitsee ravinteita. Typpeä monet levälajit osaavat sitoa ilmasta, joten kasvu riippuu ennen kaikkea fosforista.

Pälkänevedellä kärsittiin viime kesänä poikkeuksellisen rajuista sinileväkukinnoista. Myös Kukkialla sinilevää on havaittu vuodesta 2016 alkaen joka kesä vuotta 2020 lukuun ottamatta.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Kirsi Kuoppamäki selitti Suvi-seminaarissa, miksi sinilevät eli syanobakteerit lisääntyvät paitsi rehevissä, myös karuissa kirkasvetisissä järvissä.

– Monet sinilevät pystyvät säätelemään kaasurakkuloiden avulla korkeuttaan ja hakemaan ravinteita syvemmistä vesikerroksista tai pohjasta ja nousemaan sitten taas lähelle pintaa, missä on niiden kasvuun tarvittavaa valoa.

Kirkasvetisessä järvessä sinilevät saavat tarvitsemaansa valoa syvemmällä, ja siksi ne pystyvät hyödyntämään pohjaan vajonneita ravinteita, joista etenkin fosfori kasvattaa leväbiomassaa.

Sinilevistä kärsii ranta-asukkaiden lisäksi koko kunta, jos mökkiläiset eivät lähde lasten ja koirien kanssa vihreille rannoille. Parhaaseen loma-aikaan sattunut sinileväkausi voi viedä pälkäneläisliikkeiden ja -palveluiden kassoista miljoonia.

Ravinteet kertyvät hajakuormituksesta

Sinileväkukintoina pintaan kuplivaa rehevöitymisongelmaa kiihdyttää ilmastonmuutos. Sen aiheuttamat hellejaksot, ravinteita huuhtovat rankkasateet ja hiilidioksidipitoisuuden kasvu hyödyttävät sinilevää.

Ilmastonmuutokseen paikallinen Suvi-hanke ei voi vaikuttaa, mutta ravinteiden huuhtoutumiseen voi. Useimmilla järvillä alle puolet fosforista kertyy luonnonhuuhtoumasta tai -laskeumasta, loput on ihmistoiminnasta syntyvää huuhtoumaa.

Käytännössä kaikki ihmistoiminnasta tuleva fosfori kertyy hajakuormituksesta. Jätevedenpuhdistamoiden, teollisuuden tai turvetuotannon aiheuttama pistekuormitus on olematonta.

Eniten fosforia karkaa pelloilta, haja-asutuksesta ja hulevesistä. Joillain pienillä järvillä metsätalous voi tuoda yli kymmenesosan fosforista, mutta isommilla järvillä sen osuus on pieni.

Järvet saavat vetensä ja ravinteensa ympäröivältä valuma-alueelta, joten myös kunnostustoimet pitää kohdistaa sinne. Käytettävissä on paljon erilaisia keinoja, joilla voidaan pidättää ja puhdistaa vettä tai hidastaa virtaamia.

– Vesistö valuma-alueensa lapsi, Kirsi Kuoppamäki muistuttaa.

Etenkin pienillä järvillä ja matalilla lahdilla laskuojien mukanaan tuovat ravinteet ovat lisänneet vesikasvillisuuden määrää. Kuoppamäki toivoi kuitenkin malttia niittoon, sillä se voi saada sinilevät ryöpsähtämään. Vesikasvillisuutta ei välttämättä kannata poistaa kuin uimalaiturin ja venevalkaman kohdalta, sillä etenkin uposlehtiset kasvit ylläpitävät hyvää vedenlaatua ja estävät levien kasvua monella tavalla.

– Ne käyttävät ravinteita, sitovat pohjasedimenttiä, erittävät veteen levien kasvua estäviä aineita ja tarjoavat suojapaikan leviä syöville vesikirpuille, Kuoppamäki luetteli.

Kukkiaa uhkaa nuhraantuminen, Pälkänevettä rehevöityminen

Sinilevän runsastuminen ei ole pälkäneläinen ilmiö, vaan sama on havaittu kaikkialla maailmassa. Sinilevän kasvukäyrä on samanlainen kuin kymmenien muidenkin ”suurta kiihdytystä” kuvaavien muuttujien käyrä. Sinilevän lisäksi muun muassa väestö, viljelysmaa, energian ja lannoitteiden käyttö, lämpötila ja hiilidioksidipitoisuus ovat kasvaneet nopeasti 1950-luvulta alkaen.

Kaikilla Pälkäneen järvillä sinileviä ruokkivan fosforin määrä ei enää ole kasvussa. Esimerkiksi Pälkänevedellä fosforipitoisuus pienenee, mutta Kukkialla se on kasvanut jo Pälkänevettä suuremmaksi.

Pälkäneveden tutkimustulokset ja Suomen ympäristökeskuksen laatima mallinnus kuitenkin osoittavat, että sen kunnostustoimilla on suurempi kiire. Ravinnemääriä pitäisi vähentää kolmanneksella, jottei Pälkänevesi rehevöityisi.

Tutkimustulosten ja mallinnuksen mukaan Kukkiaa ei uhkaa rehevöityminen, vaan nuhrautuminen. Kukkian muutosta hidastaa se, että se saa suuren osan vedestään kirkasvetisestä ja karusta Kuohijärvestä. Se laimentaa muun muassa Rautajärven ja Kortteenpohjan suunnalta tulevia ravinteikkaampia vesiä.

Kalastajat ovat havainneet veden nuhraantumisen esimerkiksi keväisessä kuoreenpyynnissä: vielä 1960-luvulla pärjäsi tervasvalkealla, nyt tarvitaan jo kirkkaita led-valoja. Näkösyvyyden heikentyminen näkyy myös tutkimustuloksissa. Näkösyvyys on heikentynyt voimakkaimmin talvella, jolloin samentumisesta ei voi syyttää tuulisen sään pohjasta nostattamaa möhnää.

Kalastajia kiinnosti myös piilevän runsastuminen. Etenkin syksyn täyskierron aikaan levä sotkee verkot niin, ettei pyydyksiä voi pitää vedessä.

Nurmet ja laitumet pidättivät ravinteita

Viljelijöitä mietitytti, miksi järvet tuntuivat olevan paremmassa kunnossa 1970-luvulla, kun navetoiden takaa virtasi vesiä laskuojiin, eikä teollisuuden ja asutuksen jätevesien käsittely ollut nykytasolla.

– Nykyisin lannoitteita ja torjunta-aineita käytetään paljon aiempaa vähemmän, Heikki Jäppi muistutti.

Kirsi Kuoppamäki arveli, että takavuosikymmeninä järvien pohjasedimenttiin kertyneet ravinteet voivat aiheuttaa sisäistä kuormitusta, joka vapauttaa vesiin ravinteita. MTK Pirkanmaan järjestöagrologi Jaakko Ahola nosti esiin myös maatalouden muutoksen: ravinteita pidättävät nurmet ja laitumet ovat vähentyneet.

Viljelykäytäntöjen kehittyminen pienentää maatalouden aiheuttamaa kuormitusta. MTK:n vesiensuojelun asiantuntija Airi Kulmala esitteli Suvi-seminaarissa CAP-luonnosta, joka tehostaa tilojen vesiensuojelutoimia EU:n alueella.

Suvi-hanke auttaa pälkäneläistiloja kunnostushankkeissa, joista hyötyvät niin pellot kuin vedetkin. Vesien vaivaamilta, vajaatuottoisilta pelloilta karkaa ravinteita järviin. Kun pellon vesitaloudesta ja kasvukunnosta pidetään huolta, arvokkaat ravinteet pysyvät kasvien käytössä. Lisäksi sade- ja sulamisvesien mukana huuhtoutuvia ravinteita voidaan ottaa erilaisten rakenteiden avulla kiinni ennen kuin ne päätyvät rehevöittämään järviä.

• Katso videotallenne Suvi-seminaarista. Tutkija Kirsi Kuoppamäen osuus alkaa kohdasta 51:00.