Vesistön kunnostuksessa pitää keskittyä ongelmiin, eikä oireisiin

laskuojat kuntoon
Hanna Arola esitteli, miten vesienkunnostusprojektit etenevät.

Laskuojat kuntoon -kurssin kolmannessa illassa kuultiin suunnittelun ja yhteistyön merkityksestä. Hyvä suunnitelma ohjaa kunnostustoimia ja helpottaa rahoituksen hakemista.

Järven rehevöityminen hidastuu, kun valuma-alueen ravinteet saadaan pysymään metsissä ja pelloilla. Siinä tarvitaan tiivistä yhteistyötä maanomistajien kanssa.

 

Oireiden hoito on tekohengitystä

Vesien kunnostuksessa pyritään löytämään ja korjaamaan oireita aiheuttava ongelma. Esimerkiksi lisääntyvä vesikasvillisuus on oire, joka johtuu rehevöitymisestä. Rannan ruoppaus tai vesikasvillisuuden niitto tarjoaa vain hetken helpotuksen, jos ojat tuovat järveen lisää ravinteita ja kiintoainesta. Sen sijaan valuma-alueella tehtävät toimet ovat pitkäaikaisia. Ravinteiden huuhtoutuminen vähenee, kun maat ja maankäyttömenetelmät ovat kunnossa. Vesiin päätyvien ravinteiden määrää voidaan vähentää myös puhdistus- tai viivytysrakenteilla.

Järven ekologinen tila koostuu monista tekijöistä. Vesinäytteet kertovat ainoastaan veden kemiallis-fysikaalisesta laadusta. Esimerkiksi Pälkäneveden selillä vesi on hyvälaatuista, mutta syvänteiden pohja kertoo vuosikymmenten aikana kertyneestä kuormituksesta.

Kesällä paleolimnologisia tutkimuksia varten pohjasedimentistä otetut näytteet paljastivat, että Jouttesselän syvänteeseen on kertynyt reilun 50 vuoden aikana puolen metrin kerros ravinteita ja kiintoaineksia. Syynä on intensiivinen ojitus sekä teollisuuden ja asutuksen jätevedet, jotka laskettiin järveen ensin suoraan, sitten puhdistamoiden kautta.

Puhdistamot eivät enää kuormita järveä, mutta ojat tuovat valuma-alueelta edelleen runsaasti ravinteita. Niiden pienentäminen edellyttää yhteistyötä, jossa avainasemassa ovat maanomistajat.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ympäristöasiantuntija Hanna Arola ja Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen kunniapuheenjohtaja Veikko Hoppula korostivat yhteistyön merkitystä Laskuojat kuntoon -kurssin kolmannessa illassa.

Hanna Arola kannusti ottamaan maanomistajiin yhteyttä avoimesti ja ajoissa.

– Usein se, mikä hyödyttää vesistöä, hyödyttää myös maanomistajaa, hän muistutti.

Viljelijä ja metsänomistajakin haluaa, että ravinteet pysyvät pellolla ja metsässä kasvien käytössä.

 

Rahoituksen hakuun tarvitaan yhdistystä

Vesien kunnostukseen voi hakea esimerkiksi ELY-keskuksen harkinnanvaraista avustusta tai Leader-rahoitusta. Hanna Arola rohkaisi keskustelemaan rahoittajan kanssa jo ennen rahoitushakemuksen jättämistä. Rahoittaja osaa opastaa ja neuvoa monissa asioissa: onko hanke riittävän yleishyödyllinen ja edellyttääkö se lupia tai esimerkiksi luontoselvityksiä. Kun rahoittajaan on ajoissa yhteydessä, tarvittavat selvitykset tai lausunnot ehtii hankkia ennen töihin tarttumista.

ELY-keskuksen harkinnanvarainen avustus kattaa yleensä puolet kustannuksista. Kun budjetti laaditaan ajoissa, hakija huomaa, riittävätkö rahkeet: järjestyykö tarvittava omarahoitusosuus, saadaanko talkooväkeä kokoon ja syntyvätkö päätökset yhdistyksessä, joka hanketta vetää.

Jos hankkeen hakijaksi ei löydy kyläyhdistystä, osuuskuntaa tai muuta oikeustoimikelpoista toimijaa, harkittavaksi tulee vesienhoito- tai -suojeluyhdistyksen perustaminen. Yhdistysten käytettävissä on paremmat rahoituskanavat.

– Kyse on suurelta osin vastuista ja riskeistä, Hanna Arola perustelee.

ELY-keskus tai kunta eivät enää juurikaan toteuta vesienhoitohankkeita, mutta ne voivat opastaa ja tukea vesien kunnostajia. Apua tarjoaa myös KVVY:n Vauhtia vesienhoitoon II -hanke.

– Ratkaisevaa on paikallisten asukkaiden ja muiden paikallistoimijoiden aktiivisuus, Arola korostaa.

 

Ongelman tunnistamisessa tarvitaan tietoa

Hanna Arola kuvasi Laskuojat kuntoon -kurssilla, miten vesienkunnostushankkeet etenevät ideasta toteutukseen. Usein alkusysäyksen aiheuttavat ongelmat: rannoilla huolestutaan umpeen kasvavista lahdista tai sinileväkukinnoista.

– On tärkeää tunnistaa, onko kyse ihmisen aiheuttamasta muutoksesta vai luontaisesta prosessista, Arola sanoo.

Kasvillisuuden lisääntyminen tai leväkukinnot ovat oireita, jotka kertovat ongelmasta eli rehevöitymisestä. Ongelman tunnistamisessa tarvitaan tietoa. Sitä löytyy muun muassa ympäristökeskuksen tietokannoista. Maallikoille helpompia ja ymmärrettävämpiä tietolähteitä ovat muun muassa Järviwiki, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen vedenlaatulausunnot sekä Vesikartta-palvelu, jossa on tietoa järvien ja jokien ekologisesta tilasta.

Pienistä järvistä tutkimustietoa ei välttämättä löydy. Nykytilanteen määrittelemiseksi voidaan tehdä tutkimus, johon voi hakea rahoitusta.

Vuotuisiin tuloksiin vaikuttavat muun muassa sääolot. Paremman käsityksen esimerkiksi ravinnepitoisuuksien muutoksesta antavat pitkän aikavälin tutkimustulokset. Myös vuosikymmeniä rannalla asuneilla voi olla arvokasta perimätietoa.

Järvi on valuma-alueensa peili, ja siksi tietoa tarvitaan myös valuma-alueesta. Karttapalveluiden avulla voi tarkastella, millaisia muutoksia metsissä, soilla ja pelloilla on vuosikymmenten aikana tapahtunut.

 

Suunnitelma ohjaa toimintaa ja avaa rahahanoja

Hanna Arola ja Veikko Hoppula korostivat suunnittelun merkitystä. Hyvä yleissuunnitelma ohjaa toimintaa ja auttaa rahoituksen hakemisessa.

Yleissuunnitelmasta esiin nousevista kunnostustoimista laaditaan tarkemmat suunnitelmat ja tarvittaessa lupahakemukset. Kun tiedetään, mitä tavoitellaan ja tehdään, rahoittajan on helppo ottaa kantaa hankkeen avustuskelpoisuuteen.

Kunnostustarveselvitys on toiminut käsikirjana – tai tiekarttana, kuten nykyisin hienosti sanotaan, Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen kunniapuheenjohtaja Veikko Hoppula kertoo.

Opinnäytetyönä syntynyt kunnostustarveselvitys listaa myös toimenpidesuosituksia. Niistä yhdistys jalostaa hankesuunnitelmia.

– Pohdimme porukalla, mitä seuraavaksi tehdään, ja yhdistyksen vuosikokous vahvistaa suunnitelmat. Näin syntyy vuotuinen toimintasuunnitelma, Hoppula kuvaa.

Pitkäjänteisen suunnitelman ansiosta kunnostushankkeet ovat menestyneet rahoitushaussa. Hankkeiden omarahoitusosuus saadaan kokoon yhdistyksen jäsenmaksuilla ja talkootyöllä.

– Jäsenmaksu on haluttu pitää maltillisena, jotta ei se olisi kynnys liittyä mukaan.

Pitkäjärven kunnostusyhdistys
Huoli järven umpeenkasvamisesta synnytti kymmenen vuotta sitten Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen. Kuva: Veikko Hoppula.

 

Vesienhoito on kestävyyslaji

Hanna Arola peräänkuulutti realismia kunnostushankkeiden tavoitteissa ja aikajänteessä. Jos ojitus ja muu ihmistoiminta on heikentänyt järven tilaa vuosikymmenten ajan, sen toipuminen vie aikaa. Tarjolla ei ole pikavoittoja.

Tavoitteita asetettaessa on huomioitava myös järven ominaispiirteet. Runsasravinteisesta järvestä ei saa karua eikä savisameasta kirkasta.

– Kaikki järvet ovat yksilöitä. On vaikea laatia vesienkunnostajan käsikirjaa, sillä se mikä toimii yhdellä järvellä, ei välttämättä auta toisella, Arola sanoo.

Järven kunnostuksen edellytyksiä ja tavoitteita voidaan arvioida, kun on ensin tunnistettu ongelmat ja niiden syyt.

Pitkäjärvellä ongelmana on matalan järven rehevöityminen. Kolme vuotta sitten rakennettu laskeutusallas vähentää suurimman laskuojan tuomien ravinteiden määrää. Näkyvin kunnostustoimi on kuitenkin jokavuotinen vesikasvillisuuden niitto.

Yhteiset niittoponnistukset keskittyvät selälle. Työn tulokset alkavat näkyä: umpeen kasvaneella järvellä pääsee taas liikkumaan.

– Kaislaa on kerätty myös talvella jäältä. Sen hyödyntämistä on pohdittu laskuojien ja laskeutusaltaan purku-uoman biosuodattimissa, Veikko Hoppula kertoo.

Kunnostusyhdistyksen tavoitteena ei ole parturoida rantoja paljaaksi.

– Järveä kehystää tiheä korteikko ja kaislikko. Se tarjoaa suojavallin vesilinnuille ja kaloille ja toimii hyvänä ravinnejarruna laskuojien suulla. Omien rantojensa niittämisestä vastaa jokainen itse.

Pitkäjärven kunnostusyhdistys
Pitkäjärven kunnostusyhdistys järjestää niittotalkoiden lisäksi juhlia ja muita tapahtumia. Ne lisäävät yhteisöllisyyttä ja madaltavat kynnystä lähteä mukaan toimintaan. Kuva: Veikko Hoppula.

 

Yhteisponnistus lisää yhteisöllisyyttä

Huoli järven umpeen kasvamisesta synnytti Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen kymmenen vuotta sitten. Alusta alkaen tiedostettiin, että kunnostus edellyttää pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä.

Jatkuvuudesta, sitoutumisesta ja yhteisöllisyydestä on pidetty huolta muun muassa yhteisten juhlien ja tilaisuuksien avulla. Niiden kautta uudisasukkaiden on helppo päästä mukaan toimintaan.

Veikko Hoppula siteeraa kiinalaista sananlaskua, jonka mukaan purjevene syntyy itsestään, kun kokoaa sopivan joukon ihmisiä ja herättää kaikissa halun päästä merelle. Yhteisen tavoitteen lisäksi tärkeää on tieto, jota on hankittu asiantuntijoilta, koulutuksessa ja vertaisverkostoissa.

– Vesikasvien poistaminen väärällä tavalla saattaa kostautua, jos pienistä osista leviävät kasvit rehottavat kahta villimmin. Taitamattomasti tehty ruoppaus saattaa pöllyttää pohjaan sitoutuneita aineksia niin, että ne haittaavat ja rehevöittävät koko järveä, Hoppula sanoo.

 

Tagit