”Antoisinta oli kasvokkain kohtaaminen esittelypisteessä”, nuoret vesistölähettiläät sanovat

Somepäivitykset keräsivät paljon tykkäyksiä, kun Suvi-vesiensuojeluhanke esitteli kesätyöjaksonsa aloittaneita nuoria. Kesätapahtumissa ihmiset tulivat kiittelemään, kuinka ihanaa on, että nuoret ovat kiinnostuneita vesiasioista.

Vesistölähettiläät saivat innostuneen vastaanoton, mutta saivatko he innostettua ihmisiä varsinaiseen asiaan, vesiensuoleluun?

– Tuliko meistä mörönsyöttejä, Venla Lassila pohtii.

Esittelypisteellä käydyt keskustelut osoittivat pelon turhaksi.

– Tosi monet tulivat kyselemään, missä kunnossa vesistöt ovat, Anni Kankkunen sanoo.

Kahdeksannen luokan Anna Tapion koulussa aloittava hämeenkyröläinen Venla Lassila sanoo, että työrooli tuntui aluksi vieraalta.

– Tuli melkein paniikki: miksi minä olen täällä ja yritän näyttää pätevältä.

Huijarisyndrooma meni kuitenkin nopeasti ohi.

– Pian alkoi tajuta, että osaa vastata ihan järkevästi. Jos eteen tuli hankalia kysymyksiä, ihmiset saattoi ohjata tiiminvetäjän luokse. Muutaman tapahtuman jälkeen pystyi esiintymään jo ihan rutiinilla.

Vesistölähettiläät sanovat, että kevään koulutusjaksosta oli hyötyä työssä. Kun perusasiat vesistöistä olivat hallussa, ei häkeltynyt yllättävistä tai hankalistakaan kysymyksistä.

– Ehkä nuoruudesta on sillä tavalla hyötyä, että osaa selittää asiat yksinkertaisesti. Silloin ne ovat tavalliselle ihmiselle helpommin ymmärrettäviä, yhdeksännen luokan Anna Tapion koululla aloittava valkeakoskelainen Anni Kankkunen sanoo.

Nuoret huomasivat, että alkukesän sinilevälautat herättivät monissa huolta, mutta myös halua toimia puhtaiden vesien puolesta.

– Helposti ajatellaan, että kunta hoitaa kaiken.

Hienoja kohtaamisia kesätapahtumissa

Vesistölähettiläisen tiiminvetäjänä toiminut Olli Holmén on nuorten kanssa samaa mieltä siitä, että parhaiten mökkiläiset ja muut vesistöistä kiinnostuneet tavoitettiin kasvokkain.

– Esimerkiksi Salmentaan kesätorille tuli ihmisiä, joilla oli mielessä pitkä lista asioita. Mökkiläiset miettivät, mitä he voivat tehdä vesien hyväksi, Venla Lassila kertoo.

– Aitoon martanpäivän kahveilla oli hyvin väkeä, ja monet jäivät pitkäksi aikaa juttelemaan, Anni Kankkunen sanoo.

Olli Holmén huomasi kesän aikana, että tietoisuus Pälkäneen vesiensuojeluhankkeesta lisääntyi.

– Alkuun asia tuntui uudelta ja vieraalta, mutta loppukesästä monet kertoivat lukeneensa Suvi-lehden ja käyneensä nettisivuilla.

Tapahtumien lisäksi vesistölähettiläät tekivät työtä netin välityksellä.

– Kirjoitimme juttuja ja teimme somepäivityksiä, toisen vuoden lukiossa aloittava pälkäneläinen Sanni Husso kertoo.

Somekanavissa nuoret keskittyivät ennen kaikkea Instagramiin.

– Siinä huomasi, miten vaikeaa on tiivistää. Kun on ensin hakenut paljon tietoa kirjoista ja netistä, se piti puristaa tosi lyhyeksi Instagramiin, Anni Kankkunen sanoo.

Vesistöjuttuja, tietoiskuja ja visoja tehdessään vesistölähettiläät oppivat aiheista itsekin.

– Osaisin koska vain kirjoittaa 20 sivun esseen kuivakäymälöistä tai luetella yhdeltä istumalta yleisimpien vesikasvien kasvupaikat ja niiden vaikutukset vesiin, Venla Lassila nauraa.

– Samalla alkoi kiinnittää huomiota arkipäiväisiin asioihin. Esimerkiksi matonpesulaitureita näkyy edelleen rannoilla, vaikkei pesuaineita pitäisi huuhtoa vesiin, Anni Kankkunen sanoo.

Vesistöpäivityksiä tehdessään vesistölähettiläät huomasivat kirjoittavansa eri tavalla kuin kouluesseitä.

– Esimerkiksi kieli on paljon monipuolisempaa.

Kesätyöstä jäi hyödyllinen olo

Ensimmäiset kolme vesiensuojelulähettilästä aloittivat työnsä heti koulujen päätyttyä. Kukin ryhmä oli työssä kolme viikkoa. Viimeisellä työviikollaan nuoret auttoivat seuraavia alkuun.

– Opastuksesta oli paljon apua, sillä omalla työjaksolla oli nähnyt, mitä ja miten kannattaa tehdä ja mikä on hyödyllistä. Esimerkiksi kuinka pitkiä somepäivitykset voivat olla, että niitä jaksaa lukea, Anni Kankkunen sanoo.

Lyhyet työjaksot asettivat omat vaatimuksensa tiiminvetäjälle.

– Nuoret vaihtuivat, kun oli juuri oppinut, missä hommissa kukin on parhaimmillaan. Homman kasassa pitäminen antoi paljon oppia johtamisesta ja organisoinnista, Olli Holmén sanoo.

Kesän aikana työjaksoille muodostui oma runkonsa. Alkuun käytettiin aikaa suunnitteluun ja päätettiin aihealueet, joihin kunkin viikon päivityksissä keskityttiin. Järjestelmällisyys mahdollisti etätyöt sellaisina päivinä, kun tiedossa ei ollut esittelypisteiden pitoa.

– Instagram-julkaisujen jälkeen tuli seurattua statistiikkaa. Uusia seuraajia ei ehkä kertynyt toivotulla tavalla, mutta muutama aktiivinen vastasi aina, Venla Lassila kertoo.

Hänen mielestään vaikuttavinta olivat kohtaamiset esittelypisteellä.

– Ensi kesäksi kannattaisi painaa karttapöytäliinoja, sillä ne yritettiin ostaa joka tapahtumassa, Lassila nauraa.

Vesistölähettiläät uskovat, että kesätyöstä vesiensuojeluhankkeen esittelijänä on hyötyä tulevassa elämässä.

– Esimerkiksi mansikanpoiminta on fyysisesti raskaampaa. Tässä työssä piti miettiä, mitä sanoo ja tekee, kun kuitenkin edustaa vesiensuojeluhanketta, Venla Lassila sanoo.

– Erilainen ja mielenkiintoinen kesätyö, josta jäi hyödyllinen olo, kun sai kertoa tärkeästä asiasta, Anni Kankkunen summaa.