Vesi-ilta Aitoon laivarannassa: niitä laiturin edestä, älä parturoi rantoja puhtaiksi
Tuomo Kuitunen esitteli isosorsimoa. Vieraslaji on valloittamassa Kankahuvenlahden pohjukan. Oikealla Salla Taskinen.
Keskiviikkoisessa Aitoon vesi-illassa muistutettiin monella suulla, ettei niiton tavoitteena ole rantojen puhtaaksi parturointi, vaan uimista ja veneilyä haittaavan kasvillisuuden poisto. ’
Vesikasvit kuuluvat järveen. Ne tarjoavat muun muassa suojaa monenlaisille levää syöville ötököille, jotka pitävät vettä puhtaana. Kasvit myös käyttävät veteen huuhtoutuneita ravinteita ja sitovat pohjaa. Siksi varsinkin laskuojien suut kannattaa jättää niittämättä.
ELY-keskuksen vesienhoidon asiantuntija Salla Taskinen neuvoi keskittymään niitossa veden päällä näkyvään kasvillisuuteen. Ilmaversoisten kasvien määrä vähenee, kun niiton toistaa muutamana vuonna. Lumpeiden, ulpukoiden ja muiden kelluslehtisten kasvien voima sen sijaan on juuressa, eikä niitosta ole samanlaista hyötyä.
Tehokkainta niittoaikaa on loppukesä, kun kasvit ovat täydessä mitassa, eikä niitto häiritse vesilintuja. Kasvillisuuden mukana järvestä poistuu myös ravinteita, kun niittojäte kompostoidaan riittävän kaukana rannasta.
Omaa rantaa voi niittää käsin, mutta koneellisesta niitosta on tehtävä kuukausi etukäteen ilmoitus ELY-keskukselle ja vesialueen omistavalle osakaskunnalle. ELY-keskus voi antaa ohjeita niittoon. Kukkialla saatetaan edellyttää luontoselvitystä, jos niitto sijoittuu ormion kasvupaikoille.
Haltianselällä selvitys toteutettiin paikallisin voimin: Thomas Penttilä tutki kasvupaikat sukellusdronen kanssa ja paikallinen kasviasiantuntija Tuomo Kuitunen varmisti, ettei alueella ole ormiota.
Joissain tilanteissa rannan kunnostus saattaa jopa hyödyntää ormiota, sillä se saa elintilaa, kun isompi vesikasvillisuus tai hiekan päälle kertynyt muta ja lieju poistetaan.
Salla Taskinen ja Tuomo Kuitunen kertoivat Aitoon vesi-illassa rantojen niittämisestä ja vieraslajeista.
Isosorsimo on vaikeasti hävitettävä vieraslaji
Vaatimattoman näköisen ormion tunnistaminen ei ole helppoa. Se kasvaa hiekkaisilla rannoilla ½–2 metrin syvyydessä.
Tuomo Kuitunen kertoi, että ormio on jäänne pronssikauden lämpimältä ajanjaksolta, jolloin Suomessa kasvoi monia Keski- ja Etelä-Euroopan kasveja. Järvet puolestaan ovat jääkauden jäänteitä, ja kaikki kasvillisuus sen jälkeisiä tulokaslajeja.
Ihmisen siirtämät vieraslajit ovat tuoreempia tulokkaita, jotka valtaavat kasvualaa luontaisilta lajeilta. Vesillä isosorsimo leviää samanlaisella vauhdilla kuin lupiini kuivalla maalla.
Kankahuven ranta tarjosi aitiopaikan isosorsimon tarkasteluun, sillä helakanvihreät, tuuheat kasvustot ovat vallanneet lahden pohjukan Häyläojan suulla. Ranta-asukkaiden mukaan lautat levittäytyvät vähitellen länsirantaa pitkin, vaikka he ovat yrittäneet niittää sitä omalta kohdaltaan.
Isosorsimon hävittäminen on hankalaa, ja tärkeintä olisi estää vieraslajin leviäminen. Aitoon laivarannan lisäksi Pälkänevedellä rehottaa muutama muukin laajeneva esiintymä. Vesi-illassa pohdittiinkin, voisiko esimerkiksi kalastuskunta tai Aito Suvi kannatusyhdistys hakea rahoitusta isosorsimon niittoon.
Isosorsimo on tuotu aikanaan Suomeen rehukasviksi. Vielä sitäkin hankalammin hävitettävä vitsaus on kasvin kappaleistakin leviävä vesirutto, joka on akvaariokarkulainen.
Tuomo Kuitunen toivoi niiton lisäksi malttia muuhunkin rannan hoitoon: jos piha parturoidaan puhtaaksi ja tilalle istutetaan nurmikko, luonnosta ei jää jäljelle mitään.