Järvenpinnat ovat 70–80 senttimetriä kevättä matalammalla
Mallasveden ja Längelmäveden pinnat ovat kääntymässä nousuun. Mallasvedellä vedenkorkeus laski lokakuun toisella viikolla 83,64 metriin, mikä mahdollistaa juoksutuksen pienentämisen Valkeakoskella.
Vähäsateinen syksy on laskenut järvien pinnat tavanomaista alemmas.
Pinnankorkeuksien vaihtelu on tänä vuonna poikkeuksellisen rajua. Runsaslumisen talven ja myöhäisen kevään vuoksi pinnat nousivat yli puoli metriä huhtikuun aikana. Toukokuun puolivälissä oltiin 2000-luvun ennätyskorkeuksissa.
Alkukesästä pinnat olivat kolmisenkymmentä senttiä tavanomaista korkeammalla, ja keskiarvokäyrä tavoitettiin vasta syyskuun lopulla.
Mallasvedellä ja Längelmävedellä pintojen lasku on taittunut. Mallasvesi ehti laskea 80 senttimetriä kevään tulvakorkeuksia matalammalle. Lokakuun toisella viikolla se saavutti tason 83,64, mikä mahdollistaa juoksutusten pienentämisen Valkeakoskella.
Veden pintaa ei säännöstellä Valkeakoskella, vaan voimalaitos juoksuttaa vettä luonnonmukaisen purkautumisen mukaan. Juoksutuksen suuruus on sidottu vedenkorkeuteen ikään kuin paikalla olisi vain koski, josta vesi purkautuu.
Säännöstellyillä järvillä energiakriisi voi näkyä talven aikana vedenkorkeuksissa, kun vesivoiman tuotantoa siirretään hetkiin, jolloin sähköntarve on suurin.
Kukkian pinta jatkaa edelleen laskuaan. Se on jo muutaman senttimetrin alempana kuin syksyllä keskimäärin. Toukokuun huippukorkeuksista Kukkia on laskenut 70 senttimetriä.
Ennustetut sateet eivät käännä pintoja heti nousuun, sillä vähäsateisen syksyn jäljiltä maa on kuivaa.
Kukkian pinta nousi runsaslumisen talven ja myöhäisen kevään vuoksi huhtikuussa ennätysnopeasti. Toukokuun puolivälissä oltiin 2000-luvun huippukorkeuksissa. Kesän ja syksyn aikana pinta on laskenut 70 senttimetriä.