Kukkia
Kukkialla tehdään koekalastus elokuussa
– Koekalastuksia tehdään kuuden vuoden välein valituilla järvillä eri puolilla Suomea. Käytössä on sama menetelmä, joten tuloksia pystytään vertaamaan vuosien ja järvienkin välillä, tutkimusinsinööri Katja Kulo Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
Kukkian tilaa seurataan aktiivisesti
Kukkia on Pälkäneen järvistä kaikkien tarkimmin tutkittu ja jatkuvan seurannan kohteena. Se kuuluu Natura 2000 -verkostoon harvinaisena hiekkamaiden niukkaravinteisena ja -mineraalisena vesistönä. Kukkia on valtakunnallisesti edustava luontokohde.
Kukkian vesikasvillisuus on Pohjois-Euroopassa omaa luokkaansa. Lajistoon kuuluvat muun muassa raani ja ormio, harvinaiset kirkkaiden vesien kasvit. Ormiota ei Suomessa esiinny muualla kuin Kukkian seudulla.
Vesien rehevöityminen ja samentuminen pienentävät sorsalintukantoja
Kukkia on vesi- ja lokkilintulajistoltaan poikkeuksellisen monipuolinen järvi, sillä Kukkialla on sekä karujen selkävesien lintulajistoa että runsasravinteisempia vesiä suosivaa lajistoa. Kukkia kuuluukin yhtenä alueena kansainväliseen tärkeät lintualueet Euroopassa käsittävään ns. IBA – verkostoon (Important Bird Areas in Europe). Tähän IBA-verkostoon kuuluu Suomesta yhteensä 96 aluetta (Heath ja Evans 2000). Kukkia on valittu tähän verkostoon erityisesti kalalokin ja karuja, vähäravinteisia vesiä suosivan kuikan suurten populaatioiden vuoksi.
Vesien rytmi on aikaistunut
Mallasveden, Pälkäneveden ja Kukkian vedenpinnat kääntyivät laskuun toukokuun taitteessa. Mikäli kesäkelit ovat tavanomaiset, loppukesästä laiturit makaavat pohjassa ja rannoilla vaaditaan Valkeakosken juoksutusten vähentämistä.
Pälkäneen vedet purkautuvat kohti Kokemäenjokea Valkeakosken kautta. Valkeakoskella veden pintaa ei säännöstellä, vaan voimalaitoksella jäljitellään luonnollista virtausta. Vettä juoksutetaan niin kuin koskessa ei olisi voimalaa lainkaan.
Suvi-vesiensuojeluhanke aloitti tutkimukset – vesinäytteiden lisäksi tutkitaan piilevän ja surviaissääsken jäänteitä, jotka kertovat veden laadussa tapahtuneista muutoksista
Näytteenottaja Eetu Savilahti tipauttaa pipetillä kemikaalia kahteen näytepulloon. Toisessa on jään alta nostettua pintavettä metrin syvyydestä ja toisessa pohjan syvänteestä. Savilahti sekoittelee lasipulloja, jotka muuttuvat ruosteen ruskeiksi. Se on hyvä merkki, sillä jos vesi värjäytyisi valkoiseksi, se olisi hapetonta.
– Hyvin pohjallakin näyttäisi olevan happea, Savilahti sanoo.