Paleolimnologisen tutkimuksen tulokset julkaistu – tulokset kertovat rehevöitymisestä etenkin Jouttesselällä
Rehevien vesien piilevälaji Stephanodiscus hantzschii (kaaviossa punainen) ilmestyi Pälkäneveden Jouttesselälle 1980-luvulla. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä sen osuus kasvoi 15 prosenttiin ja 2010-luvulla lähes 50 prosenttiin. Pälkäneveden Kyttälänselällä muutos on ollut hitaampaa, ja rehevien vesien lajin osuus on nykyisin noin 15 prosenttia. Kukkialla piilevälajiston muutos ei kerro rehevöitymisestä.
Paleolimnologisten tutkimusten loppuraportti on julkaistu tutkimustulokset -sivulla (Vesien hoito -valikon alla), josta löytyvät myös muut Suvi-hankkeen aikana tehdyt tutkimukset ja selvitykset.
Pälkänevedellä ja Kukkialla kesällä 2021 tehdyn paleolimnologisen tutkimuksen avulla saatiin tietoa järvissä vuosikymmenten aikana tapahtuneesta muutoksesta. Tutkimuksessa analysoidaan piilevän ja surviaissääsken jäänteitä, jotka säilyvät pohjasedimentissä vuosisatoja.
Erilaiset piilevä- ja surviaissääskilajit kertovat muun muassa veden ravinnetilasta ja happamuudesta. Lajit voidaan sijoittaa aikajanalle, sillä sedimentti kerrostuu pohjaan vähitellen. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi vuosi 1986 tunnistetaan kerroksista tarkasti.
Tulosten mukaan Kukkian vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 1900-luvun alun jälkeen. Pälkänevesi oli 1980-luvulle saakka pitkälti samassa tilassa kuin Kukkiakin. Molempien järvien piilevä- ja surviaissääskilajisto kertoi vähäisestä orgaanisesta kuormituksesta ja neutraalista happamuudesta.
Vuoden 1980 jälkeen etenkin Pälkäneveden Jouttesselän tilanne on muuttunut, ja 2000-luvulla muutos on vauhdittunut. Olosuhteet ovat muuttuneet rehevämmiksi, pH-taso on muuttunut emäksisempään suuntaan ja lajistossa on enemmän eloperäistä kuormitusta sietäviä piileviä kuin aiempina vuosikymmeninä.
Jouttesselän tutkimussyvänteeseen on kertynyt niin paljon sedimenttiä, että alimmat tutkitut kerrokset ovat 1960-luvulta, kun Kukkialla päästiin 1800-luvun alkuun saakka. Vuosi 1986 löytyy Jouttesselällä 30 senttimetrin syvyydessä. Kukkialla sama kerros ajoittuu 1800-luvun loppuun.
Pälkänevedellä näytteet otettiin Jouttesselän lisäksi neljästä muustakin syvänteestä. Rehevyyttä ilmentävien piilevien osuus oli sitä pienempi, mitä kauemmaksi Jouttesselältä tultiin, ja Kelppiänselällä ja Tyrynselällä niiden osuus oli pienin tutkituista Pälkäneveden osa-alueista.
Paleolimnologisen tutkimuksen tulokset vahvistavat kevään 2021 ojavesitutkimusten perusteella tehtyä havaintoa: Jouttesselkään laskevat ojat tuovat Pälkäneveteen eniten ravinteita ja orgaanista ainesta. Tutkimustulokset ohjaavat tulevien vuosien kunnostustoimia.