Paikalliset järvet

Kukkian fosforipitoisuudet ovat korkeimpia Kortteenpohjassa

Fosforipitoisuus Kukkialla
Kukkian päällysveden (mittaussyvyys yleensä 1 metri) fosforipitoisuus loppukesästä 2017–2021. Alhaisin pitoisuus (mg/m3) merkitty sinisellä ja korkein punaisella. Tietolähde: SYKE. Kuva: Freshabit-hanke.

Kukkian ravinnepitoisuuksia on seurattu tehostetusti viiden vuoden ajan. Lopputalvisin ja -kesäisin ELY-keskus on ottanut näytteitä selänteiden syvänteiden lisäksi lahdilta 16 mittauspisteessä.

Kukkian fosforipitoisuudet ovat korkeimpia Rautajärven ja Kortteenpohjan suunnalla

Fosforipitoisuus Kukkialla
Kukkian talviaikaisia fosforipitoisuuksia 2017–2021. Alhaisin pitoisuus (mg/m3) merkitty sinisellä ja korkein punaisella. Tietolähde: SYKE. Kuva: Freshabit-hanke.

ELY-keskus on seurannut Kukkian vedenlaatua tehostetusti vuodesta 2017 alkaen. Lahtialueilta on otettu maaliskuun puolivälissä vesinäytteet metrin syvyydestä. Talvella arvot ovat vakaampia kuin kesällä, jolloin tuuli voi aiheuttaa nopeitakin ravinnepitoisuuden vaihteluita järven eri osissa. Kesällä erityisesti suljetuimmissa lahdissa fosforipitoisuudet voivat olla kaksin- tai kolminkertaisia talviarvoihin verrattuna.

Paleolimnologisen tutkimuksen tulokset julkaistu – tulokset kertovat rehevöitymisestä etenkin Jouttesselällä

paleolimnologinen tutkimus
Rehevien vesien piilevälaji Stephanodiscus hantzschii (kaaviossa punainen) ilmestyi Pälkäneveden Jouttesselälle 1980-luvulla. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä sen osuus kasvoi 15 prosenttiin ja 2010-luvulla lähes 50 prosenttiin. Pälkäneveden Kyttälänselällä muutos on ollut hitaampaa, ja rehevien vesien lajin osuus on nykyisin noin 15 prosenttia. Kukkialla piilevälajiston muutos ei kerro rehevöitymisestä.

Paleolimnologisten tutkimusten loppuraportti on julkaistu tutkimustulokset -sivulla (Vesien hoito -valikon alla), josta löytyvät myös muut Suvi-hankkeen aikana tehdyt tutkimukset ja selvitykset.

Suvi-hankkeen tutkimukset kertovat, mitä pitää tehdä ja missä

havaintopisteet
Pälkäneen järviltä on otettu vuosikymmenten aikana tuhansia vesinäytteitä.

Järvet eivät ole seisovia altaita, vaan niiden vesi vaihtuu ja haihtuu vähitellen. Järvestä lähtee vettä laskuojan tai -joen kautta. Kesäpäivänä pinnasta haihtuu useita millimetrejä.

Järvet eivät tyhjene, koska niihin tulee koko ajan uutta vettä. Pälkäneen järvet ovat latvavesiä, joten ne saavat vetensä ympäröivistä metsistä, pelloista ja soista. Soiden osuus on vähäinen, ja siksi monet järvet ovat kirkasvetisiä.

Pälkäneveden ravinnekuormitusta pitäisi pienentää kolmasosalla – mallinnuksen mukaan Kukkiaa ei uhkaa rehevöityminen

Pälkänevesi klorofylli
Leväpitoisuutta ja rehevyyttä kuvaava klorofyllitaso pysyy Pälkänevedellä 64-prosenttisella todennäköisyydellä tyydyttävänä (kuvaajassa keltainen), jos ravinnekuormitusta ei pienennetä noin kolmanneksella. Klorofyllitason keskiarvo on viimeisten 30 vuoden aikana ollut 7,4 μg/l, mutta hyvä taso (kuvaajassa vihreä) edellyttäisi alle 7 μg/l.

Suvi-hanke tilasi vesienhoitosuunnitelman yhteydessä Suomen ympäristökeskukselta (Syke) mallinnuksen siitä, paljonko Kukkian ja Pälkäneveden ravinnekuormitusta olisi vähennettävä, jotta järvien tila pysyisi hyvänä.

Vesikasvillisuuden perusteella Kukkian ekologinen tila on parantunut – kasvillisuuskartoitus tehtiin myös Vähäjärvellä ja Tykölänjärvellä

Kukkia
Kasvillisuuskartoituksessa lasketaan indeksit, jotka kertovat ympäristömuutoksesta, fosforikuormituksesta ja kasvilajien määrästä vastaavaan järvityyppiin verrattuna. Kukkialla vesikasvillisuuden indeksien arvot paranivat kuuden ja 12 vuoden takaisista kasvillisuuskartoituksista.

Kukkiaa tutkittiin vuonna 2021 tavallista tarkemmin. Veden laadun lisäksi tutkittiin järven kalastoa ja vesikasvillisuutta. Suvi-hanke teetti Kukkialla paleolimnologisen tutkimuksen sekä LLR-mallinnuksen, jotka antavat tietoa pitkän ajan kehityksestä sekä suuntaavat tulevia kunnostustoimia.

Kukkian kalaston tila laski välttäväksi – saaliin määrä puolitoistakertaistui koekalastuksessa

koekalastus
Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinöörit Riku Helisevä ja Ari Ryynänen laskivat Kukkian länsiosiin kolmena päivänä yhteensä 52 verkot.

Tämänkesäisten koekalastusten mukaan Kukkian kalamäärä on puolitoistakertaistunut seitsemässä vuodessa. Kalaa nousi monta kertaa enemmän kuin luonnontilaisesta karusta järvestä pitäisi. Korkeat saalismäärät laskivat kalaston ekologisen tilan välttäväksi. Huolta vähentää rakenteen parantuminen: särkikalojen osuus on pienentynyt ja petokalojen osuus kasvanut.

Sappeen ojat tuovat eniten ravinteita Pälkäneveteen

fosforipitoisuus
Laipan pikkujärvien ja soiden vedet kertyvät laajalta alueelta Honkaojan (havaintopiste J9) ja Arakosken (J8) kautta Sappeenjärveen. Sappeenjärvestä Jouttesselän Hiukonlahteen laskeva oja (J4) tuo eniten ravinteita Pälkäneveteen, koska virtaus on suuri. Väkevintä vesi oli Kirpun ojassa (P1) jonka fosforipitoisuus oli korkein ja typpipitoisuus toiseksi korkein. Typpipitoisuus oli korkein Häyläojassa (J5).

Tämänvuotisten vesinäytteiden perusteella Pälkäneveden tila on hyvä, vaikka etenkin Jouttesselän laskuojat tuovat järveen runsaasti ravinteita ja kiintoainesta. Syvänteissä riitti talvella happea, mutta kesällä Kelppiänselän 17,5-metrisessä syvänteessä happi kävi vähiin. Pohja ei kuitenkaan ollut hapeton. Hapettomissa oloissa pohjaan sitoutunut fosfori pääsee liukenemaan veteen ja syntyy sisäistä kuormitusta.

Järvet tutkitaan pohjamutia myöten – paleolimnologiset tutkimukset antavat tietoa Kukkian ja Pälkäneveden pitkäaikaismuutoksesta

paleolimnologinen tutkimus
Paleolimnologisessa tutkimuksessa järven syvänteestä kairataan näyte. Pohjaan painuneet piilevät ja surviaissääskien jäänteet muodostavat vuosirenkaan kaltaisia kerroksia, jotka kertovat järven tilasta suosikymmeniä, jopa sata vuotta sitten. Kuva: Juho Mustonen, KVVY Tutkimus Oy.

Suvi-vesiensuojeluhankkeen tämänvuotiset tutkimukset saatiin päätökseen elokuun puolivälissä, kun Pälkäneveden ja Kukkian syvänteistä kairattiin sedimenttinäytteet. Pohjamutiin hautautuneiden piilevien ja surviaissääsken jäänteiden perusteella voidaan päätellä, missä kunnossa järvet olivat vuosikymmeniä, jopa vuosisata sitten.