Ravinteita huuhtoutuu vesiin, koska Aitoon tierumpu patoaa vedet pelloille
Maantien rumpu on lähes metrin liian korkealla. Sen vuoksi Aitoon paloaseman alapuolella olevan pellon oja (oja 1 kartalla) ei vedä, vaan pelloille kertyvä vesi huuhtoo maasta ravinteet ja tukahduttaa kasvun.
Aitoon kehitys on näkynyt kylän poikki virtaavassa Myllyojassa. Se on vienyt mukanaan sahalaitoksen purut ja värjäytynyt kangaspainon vesistä.
Myllyoja kirkastui, kun tehtaille ja taajaman jätevesille rakennettiin puhdistamot. Nykyisin jätevedet johdetaan Pälkäneelle, mutta Kouvalanjärvestä Jouttesselälle virtaava oja tuo edelleen Pälkäneveteen ravinteita ja kiintoainesta, sillä se saa vetensä laajalta valuma-alueelta.
Thomas Penttilä suunnittelee ojan suulle Tepunlahteen laskeutusaltaita, jotka pidättäisivät järveen päätyviä ravinteita. Kosteikon rakentamisesta ei kuitenkaan ole juurikaan hyötyä, jos sateet huuhtovat pelloilta ravinteita ja pintamaita kuten viime kevään kaatosateiden aikaan. Niiden jälkeen juuri kylvetyt maat lainehtivat Luopioisiin johtavan maantien varressa.
– Melkein veneen tarvitsi, että pelloille pääsi, Heikki Jäppi sanoo.
Hänen poikansa Paavo ja Kalle pelastivat osan veden alle hukkumassa olleesta sadosta kaivamalla käsin ojia, joita pitkin pelloilla seissyt vesi pääsi valumaan valtaojaan. Nyt suunnitteilla on pysyvämpiä ratkaisuja, joista hyötyisivät sekä pellot että järvi. Kun ojitus laitetaan kuntoon, rahanarvoiset ravinteet pysyvät pellossa kasvien käytössä, eivätkä päädy rehevöittämään järveä.
Pituusleikkaus paljastaa, että pellon putkioja (vihreä osuus) on liian korkealla ja maantien alittava rumpu (pystykatkoviivoilla merkitty osuus) patoaa vettä Aitoon pellolle.
Siltarumpu melkein metrin liian korkealla
Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen hankejohtaja Janne Pulkka esittelee paloaseman ja Miemolantien välissä olevan pellon pituusleikkausta, johon on merkitty pellon, vedenpinnan ja ojan pohjan korkeudet. Kaavakuva paljastaa, ettei ojan putkitettu osuus toimi: vahvat eloperäiset peltomaat ovat painuneet niin, että putki on liian korkealla. Sen korjaaminen olisi kuitenkin turhaa, sillä maantien ali kulkeva siltarumpu patoaa vedet. Rumpua pitäisi laskea melkein metri, että ojat vetäisivät.
– Ennen rummun korjaamista pelloilla ei voi tehdä mitään, Janne Pulkka esittelee.
Hän kokoaa pituusleikkauksen, pintakartan, lausunnon ja muut paperit ELY-keskukselle, jotta rumpu korjattaisiin ja peltojen ojitusta päästäisiin parantamaan.
– Hyvin perustellut hankkeet etenevät sitä mukaa kun määrärahat sallivat, Pulkka tietää kokemuksesta.
Peltojen ja järven lisäksi korjauksesta hyötyy myös tie: padoksi muuttunut rumpu kerää vettä tierakenteisiin. Kun pohja on märkä, 1970-luvun lopulla rakennettu tie painuu vähitellen.
Vesi ja ravinteet pysyvät kasvien käytössä
Tilakeskuksen tuntumassa sijaitsevat pellot ovat parhaita viljelysmaita. Pelloille kertyvä vesi on kuitenkin syönyt satoa.
Isäntä on epäillyt syyksi savimaan nousemista ja soistuvan turvemaan painumista. Hän on huuhdellut poikiensa kanssa vajaat parikymmentä vuotta sitten uusittuja salaojaputkia, mutta tilanne ei ole korjaantunut, koska siltarumpu toimii patona.
Janne Pulkka tietää, että aina uusienkaan teiden siltarummut eivät aina ole oikealla tasolla.
– Tiesuunnitelmissa tarkastellaan korkeussuhteita 50–100 metrin alueella tien ympärillä. Rumpu ei toimi, jos kauempana on alempi kohta, Pulkka sanoo.
Jäpin pelloille laadittu valtaojan parannussuunnitelma osoittaa, että rumpua laskemalla tilanne korjaantuu: pellon pinta on metrin verran ojaveden pintaa korkeammalla ja oja laskee tasaisesti, kunnes yhtyy Myllyojaan.
Myös Aitoon keskustaan johtuvan Miemolantien toisella puolella pellot kärsivät kosteudesta. Jäppi tietää syynkin: pellot ovat saven ympäröimässä kuopassa, ja vanhimmat puiset ja tiiliset salaojat ovat rapistuneet, eivätkä uudemmat muoviputkaan toimi kunnolla.
– Sateiden jälkeen pellot liettyvät, Jäppi sanoo.
Pituusleikkauksen mukaan Myllyojan rumpu ei patoa vettä samalla tavalla kuin sivuhaaran rumpu. Mikäli rumpu ei vedä riittävästi, pelivaraa saadaan pumpuilla.
Salaojia korjaamalla tilanne saadaan kuntoon. Kun veden pinta on oikealla korkeudella ja veden viipymä optimaalinen, kasvit käyttävät veden ja ravinteet tehokkaasti. Sen jälkeen ojavedessä on vähemmän ravinteita ja kiintoaineita, ja Myllyojan suulle rakennettavista laskeutusaltaista suurempi hyöty.