Ahven hyötyi lämpimästä kesästä, mutta kuhan poikasia ei Kukkian koekalastuksessa löytynyt
Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Riku Helisevä ajaa veneen rantaan ja Ari Ryynänen ryhtyy nostelemaan koekalastusverkkoja veneestä.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Riku Helisevä ohjaa aamupäivällä moottoriveneen Matinojan rantaan ja kollega Ari Ryynänen ryhtyy nostelemaan yön saalista rantaan. Suurissa saaveissa on 19 verkkoa, joihin tarttuneiden kalojen irrottelemisessa, mittaamisessa, punnitsemisessa ja tilastoinnissa menee iltapäivään. Tällä kertaa hommaa ei tarvitse tehdä rannassa, sillä Lammin tutkimusasemalle on lyhyt ajomatka.
Helisevä nostaa yhden verkon päätä. Muikkuverkkoakin tiiviimpään verkkoon on tarttunut kymmeniä särkiä ja pikkuahvenia. Tulos ei ole yllättävä, sillä myös edellisessä koekalastuksessa seitsemän vuotta sitten Kukkia oli särkikalavaltainen.
Tällä kertaa ahvenen poikaset ovat kuitenkin tavallista suurempia. Näyttää siltä, että keväiset poikaset ovat kasvaneet jo 4–8-senttisiksi. Se lupailee tuleviksi vuosiksi hyvää ahvenkantaa.
– Ahvenet ovat saaneet hyvä startin. Se auttaa selviämään ensimmäisestä talvesta, tutkimusinsinööri Katja Kulo sanoo.
Poikaset kasvavat muutamassa vuodessa onkikalan mittoihin. Ahvenkannan vahvistuminen pitää kurissa särkikalakantaa, sillä isot ahvenet saalistavat pikkukaloja. Petoahveniksi lasketaan yli 15-senttiset kalat.
– Pikkuahvenet syövät alkuun planktonia ja kasvaessaan siirtyvät pohjaeläimiin ja sitten kalaravintoon. On kuitenkin myös sellaisia järviä, joilla ahvenet kasvavat hitaammin ja jäävät pienemmiksi, koska ne eivät keksi ryhtyä syömään kalaa, Kulo kertoo.
Koekalastuksen tutkimusruudut arvotaan erisyvyisistä vesistä. Tällä kertaa rantaverkot laskettiin Iso-Vekunan, Pärnäsaarten ja Kukkiasaaren edustalle sekä Rajalanniemen ja Rihanniemen vesiin. Syvemmän veden verkot olivat Uritunselällä parinkymmenen metrin syvyydessä.
Kuhan poikasia ei löytynyt yhtään
Ahvenen poikastuotanto on hyötynyt hellekesästä. Myös sukulaiskala kuha viihtyy lämpimissä vesissä. Monilla järvillä kuha näyttää lisääntyneen tänä kesänä hyvin.
Kukkian koekalastus antoi kuitenkin muista poikkeavan tuloksen: verkkoihin ei tarttunut yhtään tämänvuotista kuhan poikasta, vaikka kolmen yön aikana rantavesissä oli 19 verkot. Kaikkiaan kuhia nousi vain viisi.
– Esimerkiksi Lahden Vesijärvellä rantaverkoissa oli useampia poikasia. Kuohijärven kuhatilanteesta saadaan käsitys parin viikon päästä, kun siellä tehdään koekalastus, Katja Kulo sanoo.
Kaikki Kukkian kalastajat eivät edes toivo kuhakannan vahvistuvan, sillä kuha on rehevien vesien kala. Kukkia sen sijaan on karu ja kirkas järvi. Koekalastuksissa Kukkia on toiminut referenssijärvenä, johon muiden vastaavanlaisten järvien kalakantaa verrataan, mutta siinäkin on havaittavissa merkkejä rehevöitymisestä.
– Luokitteluun vaikuttaa kalakannan lisäksi veden laatu, ravinteet ennen kaikkea typpi ja fosfori, sekä vesikasvillisuus, pohjaeläimistö ja kasvi- ja eläinplanktonit.
Riku Helisevä ja Ari Ryynänen nostelevat koeverkot kaloineen kyytiin. Kalat irrotellaan, mitataan, punnitaan ja tilastoidaan Lammin tutkimusasemalla. Koekalastuksen tulokset valmistuvat loppukesästä tai syksyllä.
Edelliskerroilla kalaston tila oli tyydyttävä
Uudistuneen luokittelun mukaan Kukkian kalaston tila oli edellisissä vuosien 2008 ja 2014 koekalastuksissa tyydyttävä. Tämänvuotinen tulos valmistuu loppukesällä tai syksyllä, kun saaliit on analysoitu.
Kolmen päivän aikana Kukkialle laskettiin 52 tutkimusverkot. 30-metristen verkkojen silmäkoko kasvaa viidestä 55 millimetriin. 12 eri solmuväliä pyytävät kaikenkokoisia kaloja.
– Siikaa koekalastuksessa saadaan harvoin, sillä herkkänokkaiselle kalalle pitäisi olla ohutlankaisempi verkko, Katja Kulo kertoo.
Tutkijoille riittää kuitenkin tieto, että järvestä nousee siikaa. Muikun esiintymisestä on myös varma tieto, vaikka koeruudut eivät sattuneetkaan muikkuapajille.
Koekalastus tehdään heinä–elokuussa, jolloin kalat ovat levittäytyneet mahdollisimman tasaisesti ympäri järveä.
– Loppukesä ei ole kutu- tai vaellusaikaa, eikä kaloilla ole muutakaan erityistä päällä.
Kukkialla mökki- ja ravustuskausi ei ole kuitenkaan koekalastuksen kannalta suotuisin ajankohta.
– Välillä piti vähän etsiä, että löysi verkoille mökittömiä, merrattomia ja kivettömiä rantoja, Kulo kertoo.
Myös kova tuuli pakotti vaihtamaan joitain koeruutuja, sillä kivikkoisiin rantoihin ei pystynyt myrskyssä laskemaan verkkoja. Arvottujen ruutujen vaihdokset eivät vaikuta tuloksiin.
– Me olemme varmaan ainoita kalastajia, jotka eivät toivo suuria saaliita. Tarkoituksena on saada yleiskatsaus kalastosta.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinöörit Riku Helisevä ja Ari Ryynänen laskivat Kukkialle kolmeksi yöksi tutkimusverkkoja, joiden avulla saadaan yleiskatsaus järven kalastosta. Edellisen kerran koekalastus toteutettiin Kukkialla seitsemän vuotta sitten.
Viileän veden kalat syvänteissä
Hellekesän jäljiltä vedet ovat tänä vuonna tavallista lämpimämpiä. Elokuun alussa pintavesi oli vajaat parikymmentä astetta. Muutamaa viikkoa aiemmin mitattiin kymmenen astetta korkeampia lukemia. Lämpö ei ole haihtunut ilmaan, vaan vesi on lämmintä tavallista syvemmälle. Tämä tekee viileän veden kalojen olot tukalaksi.
Esimerkiksi Lahden Vesijärvellä kuoreet joutuivat kahden tulen väliin, kun ne hakivat viileyttä syvänteistä, joissa happi kävi vähiin. Pintaan nousseet parvet tarjosivat juhla-aterian tuhansille lokeille.
Kukkian syvänteissä happitilanne on parempi, ja siksi mateet, kuoreet sekä muut lohikalat kuten muikut ja siiat viihtyvät montuissa. Koekalastukseen arvotut ruudut eivät sattuneet syvimpiin syvänteisiin.
– Eikä muikkuverkkojen sekaan olisi oikein mahtunutkaan, Katja Kulo sanoo.
Koekalastuksissa saadaan yleiskatsaus järven kalakannasta. Tietoa voidaan hyödyntää kalaston hoidossa ja istutuksissa. Esimerkiksi vesien rehevöitymistä edistäviä särkikaloja voidaan vähentää tehopyynnillä tai petokalaistutuksilla.
Kukkialla on onneksi kuhan ja ison ahven lisäksi myös muita petokaloja, kuten haukia ja mateita, joten pieniä kaloja on syömässä monipuolinen petojoukko.
– Haukia tuli useampia, vaikka yleensä niitä saadaan koeverkoista harvemmin.
Koekalastus tehdään Kukkialla kuuden vuoden välein. Vaikka Kukkiallakin on havaittavissa rehevöitymisen merkkejä, se toimii referenssijärvenä, johon muiden karujen ja kirkasvetisten järvien kalakantaa verrataan.
Vedet on helppo pilata, mutta vaikea korjata
Järvet eivät ole seisovia altaita, vaan niiden vesi vaihtuu jatkuvasti. Kukkia virtaa Vihavuoden kautta kohti Hauhoa ja hellekelillä järven pinnasta haihtuu lähes sentti vuorokaudessa. Tilalle virtaa vettä valuma-alueen laskuojia pitkin. Veden tummuminen ja rehevöityminen johtuu laskuojien mukanaan tuomista kiintoaineesta ja ravinteista. Ekologisen toimintansa ansiosta järvi selviää kuormituksesta määrättyyn pisteeseen saakka.
– Luonto pistää tosissaan vastaan, kunnes sen selkä katkeaa. Vedet on helppo pilata, mutta liatut tai ryöstökalastetut järvet on paljon vaikeampi palauttaa ennalleen, Katja Kulo sanoo.
Järven ekologista tilaa seurataan muun muassa koekalastuksen avulla. Odotettavissa on, että ilmastonmuutos nopeuttaa muutoksia järvien tilassa. Sulaan, kasvipeitteettömään maahan talvella satava vesi huuhtoo järviin entistä enemmän ravinteita ja lisääntyvät tuulet sekoittavat vesiä ja vähentävät lämpökerrostumista.
– Tämänvuotinen poikkeuskesä saattaa olla kymmenen vuoden päästä uusi normaali. Osa kaloista hyötyy lämmöstä, mutta viileän veden kalat saattavat siirtyä pohjoisemmaksi.
Pälkäneen vesiensuojeluhanke Suvi teettää vielä loppukesästä Kukkialla ja Pälkänevedellä paleolimnologisen tutkimuksen. Siinä syvänteistä kairataan näytteitä, joiden perusteella voidaan päätellä, missä tilassa vesi oli vuosikymmeniä, jopa vuosisata sitten. Tulokset kertovat, onko vesi tummunut ja rehevöitynyt sekä milloin muutos on tapahtunut.