Sappeen ojat tuovat eniten ravinteita Pälkäneveteen
Laipan pikkujärvien ja soiden vedet kertyvät laajalta alueelta Honkaojan (havaintopiste J9) ja Arakosken (J8) kautta Sappeenjärveen. Sappeenjärvestä Jouttesselän Hiukonlahteen laskeva oja (J4) tuo eniten ravinteita Pälkäneveteen, koska virtaus on suuri. Väkevintä vesi oli Kirpun ojassa (P1) jonka fosforipitoisuus oli korkein ja typpipitoisuus toiseksi korkein. Typpipitoisuus oli korkein Häyläojassa (J5).
Tämänvuotisten vesinäytteiden perusteella Pälkäneveden tila on hyvä, vaikka etenkin Jouttesselän laskuojat tuovat järveen runsaasti ravinteita ja kiintoainesta. Syvänteissä riitti talvella happea, mutta kesällä Kelppiänselän 17,5-metrisessä syvänteessä happi kävi vähiin. Pohja ei kuitenkaan ollut hapeton. Hapettomissa oloissa pohjaan sitoutunut fosfori pääsee liukenemaan veteen ja syntyy sisäistä kuormitusta.
Suvi-vesiensuojeluhankkeen ensimmäisen vuoden tutkimuksissa keskityttiin Pälkäneveteen, koska sieltä ei yhtä paljon tutkimustietoa kuin Kukkialta, joka kuuluu Naturaan ja on mukana Freshabit-hankkeessa. Pälkänevesi on Kukkian tapaan kirkas ja karu vesi, jolla on tiiviin ranta-asutuksen vuoksi suuri merkitys Pälkäneen elinvoimalle. Järvillä on havaittu merkkejä rehevöitymisestä, jota voidaan hidastaa laskuojien varsille rakennettavilla kosteikoilla ja laskeutusaltailla.
Ari Luoto otti näytteet laskuojista 10. maaliskuuta.
15 kiloa fosforia vuorokaudessa
Aitoon kalastuskunnan avustuksen ansiosta Suvi-vesiensuojeluhanke pystyi keväällä ottamaan näytteet Pälkäneveden tärkeimmistä laskuojista. Näin saatiin kokonaiskuva järveen kertyvästä ravinnekuormituksesta sekä siitä, mihin kunnostustoimet kannattaisi kohdistaa, jotta suurimmat ravinnekertymät saataisiin kuriin.
Kukkolan Vähäjärvestä laskeva oja ei ollut mukana vesiensuojeluhankkeen tutkimuksessa, koska sitä seurataan säännöllisesti. Muut laskuojat tutkittiin sulamisvesien aikaan huhtikuun puolivälissä.
Useimpien laskuojien ravinnepitoisuudet olivat luonnonojavesiä korkeampia. Ojavesissä oli vahva humusleima ja niiden laatu vaihteli lievästi sameasta sameaan ja happamasta hieman happamaan.
Mittaushetkellä Pälkäneveden ojat huuhtoivat mukanaan neljä kiintoainetonnia vuorokaudessa. Rehevöitymistä aiheuttavaa ja sinileväkukintoja ruokkivaa fosforia kulkeutui ojavesien mukana 15 kiloa vuorokaudessa. Pälkäneen jätevesiä käsittelevä Tommolan puhdistamo laskee vastaavan fosforimäärän Mallasveteen neljässä kuukaudessa.
Suurin ravinnekuormitus kertyi Sappeenjärvestä Jouttesselän Hiukonlahteen laskevasta ojasta. Se toi vuorokaudessa lähes 133 kiloa typpeä ja kolme kiloa fosforia.
Sappeenjärvi kerää Honkaojan ja Arakosken kautta vesiä Laipan soilta ja pikkujärviltä. Valuma-alue on laaja, ja virtaus Arakoskessa ja Jouttesselkään laskevassa ojassa on niin vuolas, että ravinteet pitäisi saada kiinni Honkaojalla ja Iso Arajärveen laskevalla Pikunojalla.
Vesien kunnostuksen kannalta helpompia kohteita ovat pienemmät laskuojat. Kevään näytteiden perusteella suuri osa ravinteista kertyy Jouttesselän laskuojista. Suurimmat typpipitoisuudet mitattiin Kankahuvenlahdelle laskevasta Häyläojasta ja fosforipitoisuudet Kelppiänselälle laskevasta Kirpun ojasta. Kirpun ojassa virtaa kuitenkin vain vähän vettä, ja paljon enemmän fosforia järveen kertyy Aitoon Mylly- ja Mataranojasta sekä Jouttesselän itäisimpään Huhtalahteen laskevasta Joutsenpohjanojasta.
Eetu Savilahti otti syvännenäytteet 10. maaliskuuta.
Kelppiänselällä happi vähissä loppukesästä
Laskuojien tuomasta kuormituksesta huolimatta tilanne selkävesillä oli hyvä. Syvänteiden vesinäytteet otettiin lopputalvesta ja -kesästä, kun veden kerrostuneisuus on voimakkainta. Pakkastalven päätteeksi pintavesi oli maaliskuun alussa 0,5–1,1 -asteista ja syvänteiden pohjavesi 2,1–2,6 -asteista. Lämpimän kesän jäljiltä pintavesi oli elokuun toisella viikolla parikymmenasteista ja pohjaveden lämpötila 7,7–9,4 astetta.
Talvella kaikissa syvänteissä riitti hyvin happea, mutta kesällä Kelppiänselän syvänteen vedessä hapen kyllästysaste oli vain neljä prosenttia. Talvella sama havaintopiste oli runsashappisin, joten tarkempi käsitys happitilanteesta edellyttäisi pidempää seurantaa.
Kelppiänselällä myös sähkönjohtavuus kohosi hieman pohjan lähellä, mutta selviä merkkejä sisäisestä kuormituksesta ei havaittu.
Levän määrästä kertova klorofyllipitoisuus oli kesällä koholla Jouttesselällä Sappeen Kalasaaren syvänteessä. Siellä klorofyllipitoisuus oli lievästi rehevien vesien tasolla. Muualla klorofyllipitoisuus oli erinomainen tai hyvä.
Talvella ravinnepitoisuudet olivat korkeimmat Jouttesselällä ja matalimmat Kelppiänselällä. Kesällä ero oli pienempi. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella veden humusleima oli heikko.
Pälkäneveden mittaustulokset mahtuvat pääosin vähähumuksisien järven raja-arvoihin. Vedenlaatu kuvaa vesistön kemiallista tilaa. Ekologisen tilan luokittelu perustuu biologisiin tekijöihin.
Pälkäneveden ja Kukkian syvänteillä tehtiin kesän aikana myös paleolimnologisia tutkimuksia, jotka kertovat järven kehityssuunnasta. Niiden tulokset valmistuvat myöhemmin syksyllä. Lisäksi laaditaan mallinnus, joka kertoo, tuleeko järviin enemmän kuormitusta kuin niiden ekologinen tila kestää.
| Liite | Size |
|---|---|
| SUVI-hankkeen järvi- ja ojavesitutkimukset vuonna 2021 | 2.6 MB |