Vesistötietoa

Kukkia on Pälkäneen järvistä kaikkien tarkimmin tutkittu ja jatkuvan seurannan kohteena. Se kuuluu Natura 2000 -verkostoon harvinaisena hiekkamaiden niukkaravinteisena ja -mineraalisena vesistönä. Kukkia on valtakunnallisesti edustava luontokohde.

Kukkian vesikasvillisuus on Pohjois-Euroopassa omaa luokkaansa. Lajistoon kuuluvat muun muassa raani ja ormio, harvinaiset kirkkaiden vesien kasvit. Ormiota ei Suomessa esiinny muualla kuin Kukkian seudulla.

Kukkia on vesi- ja lokkilintulajistoltaan poikkeuksellisen monipuolinen järvi, sillä Kukkialla on sekä karujen selkävesien lintulajistoa että runsasravinteisempia vesiä suosivaa lajistoa. Kukkia kuuluukin yhtenä alueena kansainväliseen tärkeät lintualueet Euroopassa käsittävään ns. IBA – verkostoon (Important Bird Areas in Europe). Tähän IBA-verkostoon kuuluu Suomesta yhteensä 96 aluetta (Heath ja Evans 2000). Kukkia on valittu tähän verkostoon erityisesti kalalokin ja karuja, vähäravinteisia vesiä suosivan kuikan suurten populaatioiden vuoksi.

Suvi-vesiensuojeluhankkeen ensimmäisessä koulutusillassa pohdittiin vesiensuojelutoimia laskuojien varsilla. Illan asiantuntijavieras Janne Pulkka korosti yhteistyön merkitystä. Järviä rehevöittävien laskuojien vedet saadaan hallintaan, kun kaikki näkevät siinä hyötyä.

Mallasveden, Pälkäneveden ja Kukkian vedenpinnat kääntyivät laskuun toukokuun taitteessa. Mikäli kesäkelit ovat tavanomaiset, loppukesästä laiturit makaavat pohjassa ja rannoilla vaaditaan Valkeakosken juoksutusten vähentämistä.

Pälkäneen vedet purkautuvat kohti Kokemäenjokea Valkeakosken kautta. Valkeakoskella veden pintaa ei säännöstellä, vaan voimalaitoksella jäljitellään luonnollista virtausta. Vettä juoksutetaan niin kuin koskessa ei olisi voimalaa lainkaan.

Ari Luoto kiinnittää näytteenottopullon teleskooppivarteen ja upottaa sen virtaavaan ojaveteen.

– Kirkkauden perusteella vaikuttaisi tavalliselta sulamisvedeltä.

Pitkän pakkasjakson päättyminen ja keväisemmät kelit tuovat järviin sulamisvesiä ja kääntävät pinnankorkeudet nousuun.

Näytteenottaja Eetu Savilahti tipauttaa pipetillä kemikaalia kahteen näytepulloon. Toisessa on jään alta nostettua pintavettä metrin syvyydestä ja toisessa pohjan syvänteestä. Savilahti sekoittelee lasipulloja, jotka muuttuvat ruosteen ruskeiksi. Se on hyvä merkki, sillä jos vesi värjäytyisi valkoiseksi, se olisi hapetonta.

– Hyvin pohjallakin näyttäisi olevan happea, Savilahti sanoo.

Pohjanlahteen laskevan Kokemäenjoen yksi haara saa alkunsa Pälkäneeltä. Längelmäveden ja Hauhon reittien vedet yhtyvät Mallasvedellä, josta ne jatkavat Valkeakosken kautta kohti Poria.

Latvavesillä järvien tila on pitkälti omissa käsissä: vesi kertyy järviylängöltä ja virtaa kohti isoja järviä. Pälkäneellä on vähän soita, ja siksi vedet ovat luonnostaan kirkkaita.

Pälkäne on haluttu mökkipitäjä sijaintinsa ja palveluidensa, mutta ennen kaikkea puhtaiden vesiensä ansiosta. Latvavesillä järvet ovat pääosin hyväkuntoisia. Tämä näkyy hinnoissa. Ison veden äärellä pelkkä tontti maksaa 120 000 euroa. Pienemmältä järvellä tai saaresta tontin voi saada 80 000 eurolla. Nykyhinnoilla Pälkäneen 4200 kesämökkitontin yhteisarvo lähentelee 400 miljoonaa euroa.